Runebergin kakku

Lähestyvän Runebergin päivän kunniaksi ajattelin vihdoin ja viimein leipoa runebergin torttuja. En ole koskaan aiemmin kokeillut niiden tekemistä, sillä ainut muistikuvani kyseistä leivonnaisesta ei ole ollut kovin kannustava. Muistan muinoin maistaneeni kuivaa tortun palasta, jossa ei ollut mitään erityistä makua. Nykyään olen kuitenkin usein huomannut, että leivonnaisiin liittyvät muistikuvat saattavat muuttua, jos kokeilee tehdä niitä itse. Ja nyt oli siis tämän tortun muoto. Torttutaikina tosin muuttui matkan varrella ja päätyi lopulta kakuksi. Lisäksi torttuihin kuuluva pomada vaihtui valkosuklaaksi helppoutensa takia.

Muistikuvani tortuista sai painua unholaan. Nyt eipä ollut kuiva, eikä mautonkaan :)

Kakku olikin oiva tapa hukata hieman Joulusta ylijääneitä piparkakkuja. Jätin ne melko rouheiksi paloiksi ja ne näkyivätkin kivasti kakun sisuksista tuollaisina tummempina läiskinä. Ja toivat myös hieman lisämakuakin. Kakku oli miedosti kardemummainen ja manteli maistui miedosti. Mantelijauho toi kakkuun mukavasti lisäkosteutta.

Runebergin kakku kostutetaan yleensä punssilla tai rommilla. En löytänyt meiltä sellaisia pulloja, joten käytin konjakkia. Lapsia ajatellen keittelin kostutusliemestä alkoholin pois. Maku varmaan hieman kärsi siitä, sillä kyllähän alkoholi antaa sellaisen pienen potkun. Pitää kyllä seuraavalla kerralla kostuttaa keittämättömällä liemellä :)

Runebergin päivä on siis huomenna, torstaina 5.2.2015. Kakun ehtii siis hyvin leipomaan vielä. 

Runebergin torttu

n. 1 litran vetoiseen vuokaan

Aineet:

200 g leivinmargariinia huoneenlämpöisenä

0.5 dl sokeria
1 dl fariinisokeria

2 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

2 dl mantelijauhoja
2 dl (n. 60 g) piparinmuruja

1.5 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

1.5 dl maitoa

Kostutukseen:

0.75-1 dl vettä

0.75-1 dl konjakkia

n. 3-4 rkl sokeria

Ohje:

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, aina kummankin välissä kunnolla vatkaten. 

Murustele piparkakut. Muruista ei tarvitse saada hienon hienoa, vaan voit jättää niihin hieman isompia paloja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita kuivat aineet ja maito vuorotellen rasva-sokeriseokseen. Aloita ja lopeta kuivilla aineilla. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista 180 asteessa n.  60 minuuttia, kunnes keskelle tökättyyn tikkuun ei tartu raakaa taikinaa. Paistoaika riippuu vuoan syvyydestä. Korkeammassa vuoassa kypsyminen kestää kauemmin, kun taas matalammassa enemmän. Jos pinta uhkaa saada liikaa väriä, suojaa pinta folion palalla paistamisen loppupuolella. Anna pohjan jäähtyä hetki vuoassa. Jos kakku on kupera, tasoita sitä hieman veitsellä. Kumoa se sitten tarjoilulautaselle, pintapuoli alaspäin. Peitä kakku hyvin.

Tee kostutusliemi.  Itse keittelin konjakista alkoholin pois, niin sain lapsille sopivan kakun. Eli kuumensin konjakin kattilassa ja keittelin sitä pari minuuttia. Liuotin kuuman juoman joukkoon sokerin, jonka jälkeen laimensin hieman vedellä. Jos haluat säilyttää alkoholin, niin lämmitä vesi ja sekoita joukkoon sokeri. Sekoita, kunnes sokeri liukenee. Lisää joukkoon konjakkia maun mukaan.

Töki tikulla reikiä kakkuun. Huolehdi, että erityisesti reunat tulee tökittyä kunnolla, sillä ne saattavat olla muuta kakkua kuivemmat. Liruttele kakun pinnalle kostutusliemi. Huolehdi jälleen, että reunat kostuvat kunnolla. Peittele kakku hyvin vaikkapa kelmulla ja anna vetäytyä/maustua.

 

Kun kakku on miltei jäähtynyt, levitä pinnalle kerros vadelmahilloa. Sulata valkosuklaa mikrossa varovasti välillä sekoitellen (kannattaa sekoitella lämmityksen alkupuolella muutaman sekunnin välein, sillä valkosuklaa palaa helposti ja rakenteesta tulee kokkareinen. Nimim. kokemusta on ;) ). Liruttele sula valkosuklaa kakun päälle raidoiksi. 

 

Ja valmista on!

  

Vinkki:

* Kakku on huippuhyvää tuoreena, vielä hieman lämpimänä. Mutta maistuu toki ihanalta parin päivänkin päästä, jolloin kostutusliemi on ehtinyt kunnolla mehustamaan kakun. Säilytä loppukakku hyvin suojattuna huoneenlämmössä.
* Muista antaa päällä olevan valkosuklaan kovettua kunnolla, mikäli suojaat kakun kelmulla, jotta kelmu ei tarraa valkosuklaaseen kiinni.