Piimäletut

Sain joululahjaksi kauan kaipaamani lettupannun, missä pystyy tekemään neljä pienehköä lettua. Innostuin testailemaan pannua samantein Joulupäivä aamuna. Jääkaapissa oli hintsusti maitoa, mutta reilusti piimää, joten testailin lettujen tekemistä piimästä. 

Kerrankin lettujen kääntäminen onnistui hienosti. Yleensä isolla pannulla lätyt tuppaavat usein palamaan, vaikka ovat vielä puoliksi raakoja. Tai sitten ne jäävät pahasti kiinni ja menevät ryttyyn. Mutta nyt pikkupannulla onnistui kivasti.

Lettujen maku sen sijaan ei ollut aivan tavallinen. Eivät nämä huonojakaan olleet, ainakin jos pitää lapsien ruokahalua mittarina. Lapset (2v ja 5v) nimittäin söivät hyvillä mielin yli puolet koko lettusatsista pienen hillonokareen kera. Letut maistuivatkin hillon kanssa miltei samalta kuin maitoon tehdyt, mutta ilman hilloa piimän happamuus tuli esille.

Piimäletut

n. 40 pienehköä lättyä

Taikina:

5 dl piimää

2.5 dl vehnäjauhoja

2 rkl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

0.5 tl suolaa

2 munaa

n. 2 rkl juoksevaa margariinia

Paistamiseen:

juoksevaa margariinia 

Ohje:

 Sekoita kaikki taikinan aineet sekaisin. Anna seistä n. 15 minuuttia.

Paista lettupannulla pieniä lettuja pienessä määrässä rasvaa. Tarjoa hillon (ja kermavaahdon) kanssa.

Masukakku II, se parempi kakku

Pian ensimmäisen masukakun jälkeen sain pyynnön tehdä toisen masukakun. Samalla sain mahtavan tilaisuuden yrittää kakusta vieläkin parempaa, sillä edellisessä kakussa jäi muutama asia häiritsemään. Tällä kertaa kakusta tuli selkeesti parempi (=mm. värikkäämpi) ja kakun hakijakin oli kakkuun selvästi tyytyväinen. Toivottavasti kakku myös maistui :) Kakkuun tuli sisälle perussokerikakkupohja ja raikas mansikkamousse. Kuorrutus on pyynnöstä jälleen aivan ihanaa valkosuklaamassaa.

Tämä tyttö ei ole niin kalpea kuin edellinen :)

Vaikka nostaahan se itsekritiikki taas päätään. Eipä tämäkään kakku ole vielä niin hyvä ole kuin haluaisin. Kasvojen tekeminen on aivan älyttömän hankalaa ja muutamasta yrityksestäkin huolimatta naamasta tuli rohmumpi kuin piti. Naaman tekemistä pitääkin harjoitella vielä, ja rutkasti. Ja muitakin pikkuvikoja. Pääosin olen kuitenkin tosi tyytyväinen.

Parempi masukakku

n. 15-20 hlön

Pohja:

6 munan sokerikakkupohja (noin 20 cm vuokaan)

Täyte:

4 dl vispikermaaa

200 g vaniljatuorejuustoa

1.25 dl sokeria

400 g mansikkasosetta

3 tl liivatejauhetta

3 rkl sitruunan mehua

Kostutukseen:

2 dl mehua

Kuorrutus (vatsa, housut, paita):
Itsetehtyä valkosuklaamassaa
värjätty pastaväreillä
housun napit sivelty metallin harmaalla kimalletomuvärillä

 Hiukset:
Suklaamassaa tummasta suklaasta (ohje tulossa myöhemmin)

Kädet ja naama:
marsipaanin ja sokerimassan sekoitusta
värjätty ihon värisellä pastavärillä 

Ohje:

Tee kakkupohja valmiiksi jo täyttöä edeltävänä päivänä. Käytä normaalia kakkuvuokaa korkeareunaisempaa vuokaa, sillä pohjasta tulee todella korkea. Vaihtoehtoisesti pohjan voi paistaa kahdessa erässä (puolet ensimmäisellä kerralla, toinen puoli toisella), niin tällöin pärjää normaalilla kakkuvuoallakin.

Leikkaa jäähtynyt pohja 4 osaan. Tee täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi. Liota liivatejauhe sitruunamehuun ja anna turvota. Kuumenna liivateseosta mikrossa n. 15-20 sekuntia, kunnes liivate sulaa. Vatkaa notkistettu tuorejuusto kerman joukkoon. Lisää myös sokeri ja mansikkasose. Vatkaa joukkoon liuotettu liivate koko ajan voimakkaasti vatkaten.

Täytä kakku suoraan sopivan malliseen, pyöreään kulhoon. (Kokoamisvinkkejä voit vilkaista vaikka Angry Birds-kakun ohjeesta. Sieltä löytyy myös kuvalliset täyttöohjeet. Tähän kakkuun tosin ei tullut kostutukseen mansikkasosetta, mutta muuten samaan tyyliin.). Laita täytetty kulho jääkaappiin jähmettymään ainakin 6 tunniksi tai yön yli.

 Kun kakku on hyytynyt, kippaa se suoraan tarjoilualustalle. Vuoraa kakku valkosuklaamassalla ja muovaile päät ja raajat paikoilleen..

Ihanat minttu-suklaapalat

Tässä ihanan helpossa ohjeessa tarvitaan taikinan tekemiseen vain yksi kulho ja lusikka, siis aineiden lisäksi. Vatkaimen voi siis unohtaa kaappiin tai jättää kauppaan, miten vain. Taikinan helppoudesta ja nopeudesta huolimatta näiden leivosten pohja ja leivokset kokonaisuudessaan ovat tosi hyviä!

Sain syksyllä ilmeisesti jonkinlaisen pakkomielteen kehitellä hyvän mokkapala-tyyppisen ohjeen (samaa puuhattu salmiakki-neliöiden ja marianne-mokkapalojen kohdalla), jossa olisi helppo "aineet vain sekaisin" -pohja. Kauanpa siinä meni, että tajusin missä kohtaa menee pieleen, tai oikeastaan siinä, mitä pohjalta kaipasin. Tavoitteena oli saada pohja, jossa olisi mukavasti makua jo itsessään, mutta se ei olisi liian makea. Tähtäsin siihen, että pohjan koostumus olisi tekotavasta siitä huolimatta mehevä, pehmeä ja hieman höttöinen. Nyt osui kohdilleen!

Pohjan osittainen salaisuus piilee öljyssä, joka pitää pohjan pehmeämpänä kuin leivinmargariinia tai voita sisältävät pohjat. Koostumuksen puolesta nämä menivät jo tosi lähellä kaipaamaani. Pohja oli pehmeä ja höttöinen. Makua antamaan laitoin reilummin kaakaojauhetta.

Yleensä mokkapalojen pohja on miedon makuinen ja ehkäpä syystä; onhan päällisessä rutkasti makua tai ainakin makeutta. Tämäkään pohja ei ole liian makea, vaan makeus tulee päällisestä. Pohjassa kuitenkin on normi mokkapalapohjaa enempi makua kaakaon muodossa, sillä kuorrutteeseen ei tule lisää suklaista makua. Pohja sai päälleen mintulla maustetun mokkapalatyyppisen kuorrutteen. Eli päällinen muodostuukin miltei kokonaan sokerista ja voista ;)

Kokonaisuus oli suht makea, mutta kuorrutteessa oleva piparminttuöljy raikasti mukavasti. Pidin näistä hurjasti. Vein näitä(kin) töihin maisteltavaksi ja sielläkin pidettiin näistä kovin. Laitoin piparminttuöljyä 6 tippaa ja se oli juuri passeli määrä. Piparminttu antoi ihastuttavan raikkaan jälkimaun. Öljyn kanssa kannattaa olla varovainen, sillä yksikin tippa tuo rutkasti lisää makua.

Kaakaoinen, hieman höttöinen pohja sopii tähän oikeastaan aika hyvin, sillä jos pohja olisi tujumpi (tarkoitan tujulla tiivistä, makeaa, voimakkaan suklaista), olisi minttupalat ehkä liiankin intensiivisen makuisia ja pikkuriikkinen pala olisi tarpeeksi. Nyt näitä pystyi syömään kaksikin ;) Mutta vaikka pystyi, niin oikeastaan ei kuitenkaan ollut tarvetta ottaa enempää. Palat olivat sen verran täynnä makua ja antoivat makunystyröille viestin makeasta, riittävän kokoisesta herkkupalasta. Aika onnistuneita sanoisin :)

Pehmeät minttu-suklaapalat

n.25 x 40 cm syvälle pellille 

Pohja:

2 dl sokeria

3.5 dl vehnäjauhoja

2.5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl tummaa kaakaojauhetta

1.5 dl öljyä

3 munaa

1 dl maitoa 

Päälle:

75 g leivinmargariinia tai voita
5.5 dl tomusokeria

0.5 dl maitoa
6-8 tippaa piparminttuöljyä

lehden vihreää pastaväriä

Koristeluun esimerkiksi:
50 g tummaa suklaata 
25 g maitosuklaata

Ohje:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon öljy, munat ja maito. Sekoita vispilällä nopeasti tasaisesti, mutta älä vaivaa taikinaa sen enempää kuin tarpeen. Kaada taikina leivinpaperoituun n. 25 x 40 cm uunivuokaan ja tasoita huolella. Paista 200 asteessa kypsäksi n. 10 minuuttia, kunnes pohja tuntuu kiinteältä. 

Sulata päällistä varten rasva. Sekoita joukkoon maitoa, tomusokeria sekä maun mukaan piparminttuaromia. Piparminttu saa maistua päällisessä kunnolla, sillä kaakaopohja miedontaa hieman makua. Maistele kuorrutetta aina muutaman piparminttutipan lisäämisen jälkeen ja lisää tarvittaessa piparminttuöljyä 1-2 tippaa kerrallaan. Jos haluat päällisestä vihreän, lisää myös hieman lehden vihreää pastaväriä. Levitä kuorrute kuuman pohjan päälle. Anna pohjan jäähtyä ja kuorrutteen jähmettyä. Leikkaa paloiksi.

Koristele palat sulatetulla suklaalla.

Vinkki:

* Piparminttuöljy on kaupassa myytäviä piparminttuaromeita selvästi vahvempaa ainetta. Sitä saa apteekeista. Saadakseen saman piparmintun raikkauden piparminttuaromia tarvitaan reilusti enemmän kuin piparminttuöljyä. Aromiakin voi käyttää, mutta siitä tulee lisää nestettä, jolloin maidon määrää pitää vähentää.

* Kuorrute voi tarttua veitseen leikkaamisen aikana. Voit koittaa estää tarttumisen kastelemalla veitsin kuumalla vedellä aina ennen seuraavaa leikkausviiltoa.

Ihana Uuden Vuoden kakku

 

Uuden vuoden päivänä meillä herkuteltiin ihanasta makean kirpeästä kakusta. Kakkupohja oli makea, mehevä ja kostea valkosuklainen pohja. Makeutta löytyi myös pinnalta marengin muodossa. Kokonaisuus oli kuitenkin raikas, sillä kakun sisällä oli reilut kerrokset miltei kirpeää punaherukka-mansikkamoussea. Oli tosi nappiyhdistelmä!

Myös muut syöjät tuntuivat tykkäävän kakusta ja useimmat ottivat santsikierroksenkin. Syöjiä ei ollut montaa, kakku oli valkosuklaisen pohjan takia suht tuhtia ja sitä jäikin yli myös santsikierrosten jälkeen. Annoin loppukakusta kakusta palat mukaan seuraavan päivän kahvihetkeä varten. Vielä myöhemmin illalla sain viestin, että kakkua tuli maisteltua lisää jo samana iltana, ja oli kuulemma edelleen tosi hyvää. :)

Koska täyte oli melko kirpeää, ajattelin kokeilla kakun päälle makeaa sveitsiläistä marenkia. Maku natsasikin tosi hyvin muuhun kakkuun, mutta mutta.. Marenki ei käyttäytynyt aivan niin nätisti kuin olin kuvitellut. Kuorrutin kakun edellisenä iltana ja jääkaapissa vietetyn yön jälkeen päällinen oli osin lähtenyt valumaan. Tämän huomaa myös edellisistä kuvista. Postauksen alussa oleva, ihka ensimmäinen kuva on otettu vastavalmistuneesta kakusta. Siinä marenki on paksun ja ihanan pumpulisen näköinen. Tuo yllä oleva kuva on napattu seuraavana aamuna. Kuten varmaan huomaa, siinä täyte vilkkuu marengin alta ja pumpuliseen marenkiin on tullut ikäviä reikiä. Ei tiedä, epäonnistuiko marenki jotenkin (vatkasinko liian vähän tms.), vai oliko valuminen liivatteella hyydytetyn kerroksen syytä, joka oli kosketuksissa marenkiin koko yön. Onkohan jollekin muulle käynyt samalla tavalla? Pitäisikö sveitsiläisen marengin pysyä kakun kuin kakun päällä vai voiko se jostain syystä johtuen lähteä pikku hiljaa valumaan? 

 

No mutta eipä noista pienistä kauneusvirheistä niin väliä. Kakku maistui kuitenkin niiin hyvälle. Tuo täyte muuten oli tosi kivaa vaihtelua. Tykkään punaherukoiden ja mansikan yhdistelmästä erityisesti hillon muodossa, ja se toimi tässäkin. Mansikka taittaa mukavasti punaherukoiden kirpeyttä, mutta ei vie sitä kokonaan pois. Kirpeää ja makeaa samassa paketissa ja juuri sopivissa mittasuhteissa. Tätä kannattaa kokeilla :)

Ps. Nuo palakuvat on otettu edellisenä päivänä tekemästäni testikakusta, jossa pohja oli hieman erilainen ja siksi vaaleampi kuin syötäväksi päätyneessä versiossa. Muokkasin pohjan testikakun jälkeen paremmaksi ja mehevämmäksi ja nyt se olikin oikein herkullinen. 

Uuden Vuoden kakku punaherukka-mansikkatäytteellä ja mehevällä valkosuklaapohjalla

Aineet (kahteen n. 20 cm irtopohjavuokaan): 
50 g leivinmargariinia/voita
50 g valkosuklaata sulatettuna
1 dl rypsiöljyä
2.5 dl piimää (/ranskankermaa/jogurttia)
2 munaa
1.75 dl sokeria
3.5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0.75 tl soodaa
0.25 tl suolaa
1 tl vaniljajauhetta

Täyte:
 200 g (n. 3.5 dl kokonaisia) punaherukoita soseutettuna + 1 dl kokonaisia punaherukoita
150 g mansikoita
2.5 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g maitorahkaa
n. 1 dl sokeria (oman maun ja punaherukoiden happamuuden mukaan)
2 tl vaniljasokeria
3 tl liivatejauhetta
3 rkl sitruunan mehua

Päällinen, sveitsiläinen marenki:
4 (suuren munan) valkuaista
2.5 dl sokeria 

Ohje:

Tee pohja. Sulata valkosuklaa ja voi mikrossa varovasti välillä sekoitellen. Sekoita sulan voi-suklaaseoksenn joukkoon öljy ja piimä. Vatkaa joukkoon munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Vatkaa joukkoon myös sokeri. Sekoita loput aineet keskenään ja vatkaa nekin hyvin joukkoon. Voit vatkaka kaikki aineet kunnolla sähkövatkaimella sekaisin. Kaada taikina kahteen voideltuun n. 20 cm irtopohjavuokaan. Paista pohja 170 asteessa n. 20-25 minuuttia, kunnes pohjat tuntuvat kiinteiltä (mutta pehmeiltä) eikä keskelle tökättyyn tikkuun tartu raakaa taikinaa. Jäähdytä pohjia pari minuuttia ja poista vuoan reunat. Jäähdytä kokonaan kelmun ja leivinliinan alla.

Tee täyte. Säästä 1 dl punaherukoista kokonaisina. Soseuta loput punaherukat (200 g) sekä mansikat soseeksi. Sekoita liivatejauhe sitruunan mehuun ja jätä turpoamaan. Vatkaa tällä välin kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon notkistettu tuorejuusto, maitorahka, sokerit sekä soseutettu punaherukka-mansikkasose. Kun liivatejauhe on turvonnut, lämmitä sitä mikrossa varovasti n. 20 sekuntia, kunnes liivate on kokonaan sulanut. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan vatkaten. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria. Täyte saa jäädä aika kirpeäksi, sillä pohja ja kuorrutus ovat makeita.

Täytä kakku. Laita toinen kakkupohja tarjoilulautaselle. Laita reunoilla vuoan reunat tai reunakalvot (täyte on löysää ennen hyytymistä, eikä pysy kakun välillä ilman reunoja). Levitä pohjan päälle neljännes täytteestä. Ripottele pinnalle punaherukoita n. 0.5 dl. Levitä päälle lisää täytettä toinen neljännes. Lisää toinen pohja, täytettä, punaherukoita + täytettä. Tasoita pinta ja laita kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Kun kakku on hyytynyt, tee kuorrute eli sveitsiläinen marenki rikkomalla valkuaiset metallikulhoon. Lisää samaan kulhoon myös sokeri ja siirrä kulho vettä sisältävän kattilan päälle. Vesi ei saa ylettyä kulhon pohjaan, vaan kuuma vesihöyry kuumentaa kulhon. Laita levy päälle ja anna veden kiehua. Vatkaa valkuaisia ja sokeria käsin esim. pallovatkaimella, kunnes sokeri sulaa ja seos on kädelle kuumaa. Seosta ei tarvitse kokeilla kädellä, vaan seos on tarpeeksi kuuma, kun sokeri enää krahise vatkaimen ja kulhon välissä. Lämpötila on tällöin n. 60 astetta eli lämpötila, jossa valkuaiset kypsyvät. Ota valkuais-sokeri-seos pois levyltä ja vatkaa sitä sähkövatkaimella tai yleiskoneella, kunnes se jäähtyy kokonaan ja on paksua ja kiiltävää (n. 5-15 minuuttia). Marenki näyttää tässä vaiheessa tällaiselta:

 

Levitä marenki kakun päälle ja sivuille.



Nyt kakku on valmis nautittavaksi.

Vinkki:
* Kaasupolttimella saisi kakkuun tosi nätin, poltetun pinnan.

* Kakku kannattaa kuorruttaa vasta hieman ennen tarjoilua. Kuorrutus saattaa hieman valua ja alkaa mahdollisesti rakoilemaan, jos se joutuu odottamaan kakun päällä kovinkin pitkään. Ainakin itselleni kävi niin. Marenki ei ilmeisesti osannut tarttua kakun päällä olevaan hyydytettyyn kerrokseen niin hyvin, kuin se tarttuisi pelkkään kakkupohjaan. 

Loppukakun kanssa meinasi käydä köpelösti. Olin juuri leikannut palat mukaanotettavaksi ja nostin toiseksi viimeistä palasta kakkulautaselta pois. Loppukakun paino oli tarjoilulautaselle liikaa ja kakku keikahti lautasineen kumoon ja lösähti pöydälle. Samalla koko marenkikerros liukui kakun päältä suoraan pöydälle. Onnena onnettomuudessa oli se, että pöydällä oli vahakangas, niin tahmean kuorrutuksen siivous sujui suht mukavasti :)

Pullapitkot x 3 / omena-vanilja- ja kinuski-kanelitäytteillä

Innostuin tässä jokin aika sitten kokeilemaan erilaisia pitkomalleja. Tätä ennen pitkot ovat olleen sitä sun tätä. Vinoja, toisesta päästä leveitä ja toisesta kapeita, epätasaisia ja kaikkea siltä väliltä ja enemmänkin. Kerrankin otin itselleni hieman aikaa pitkojen tekoon ja nappasin varmuudeksi muutamia kuvia jotta näkisin virheeni. Ja kuinkas kävikään. Pitkoista tuli vihdoinkin sen näköisiä, että niitä kehtaa jopa esitellä muille. Kauneisvirheitä toki näissäkin on, mutta jos vertaa ensmäisiin versioihin, ero on suuri. Laitan samantein ohjeiden lisäksi noita kuvia, jos vaikka niistä olisi apua muille pullantekovaikeuksien parissa painiville.

En ole oikein koskaan ollut pullantekijätyyppi, sillä vihaan ylikaiken pullataikinan vaivaamista käsin. Taikina tarttuu sormiin ja sormenväleihin tiukemmin kuin liisteri. Kun jauhoja lisää niin paljon, että taikina vihdoin alkaa irrota käsistä, on se kovempaa kuin kovettunut muurauslaasti. Pullista tulee tällä keinolla kivikovia. Onneksi on keksitty yleiskone! Hankin sellaisen viime vuonna ja sen jälkeen olen enemmän innostunut pullanteosta. Silloin tällöin tartun koneeseen ja annan koneen hoitaa suurimman osan vaivaamisesta. Loppuvaivaus sujuu sitten käsin, mutta vasta kun taikina on kertaalleen jo noussut. Tai no ei se vaivaamista taida enää olla siinä vaiheessa, mutta kääntelen ja taittelen taikinaa ja saan sitkon paranemaan entisestään.

Pullista on alkanut harjoittelun myötä myös alkanut tulemaan mahdottoman pehmeitä ja hyvillä täytevalinnoilla aivan äärettömän herkullisia. Mikään intohimoinen pullanvääntäjä ei edelleenkään ole, mutta nykyään näitä on tullu tehtyä selvästi useammin. Tämä näkyy myös blogistani, johon on kertynyt viime aikoina erilaisia pullaohjeita vaikka kuinka. Erityisen ylpeä olen edelleen viime kerralla tehdyistä korvapuusteistani, kerrankin niistä tuli puustien näköisiä.

Nämä pitkot maistuivat vähintään yhtä hyville kuin kaupan vastaavat. Ulkonäkökin on harjaantunut viime aikoina ja näihin olen tyytyväinen. "Harjoitus tekee mestarin", kuten tyttärelläni on tapana sanoa, kun jokin menee pieleen :) Niin on käynyt myös näissä.

Täytteeksi laitoin vaniljakastikejauhe-pussista tehtyä vaniljakreemiä sekä omatekoista omenahilloa ja yhteen malliin kanelitäyttettä kinuskivivahteella. Voiko herkullisempaa enää olla. Alla ohjeet kolmenlaiseen pitkotyyppiin: täytetty pullapitko letittäen ja myös reunat kääntämällä sekä pullapitko saksien ja kääntäen:

Pullapitkoja kolmella eri tavalla sekä
kahdella eri täytteellä (omena-vanilja- ja kinuski-kaneli)

Yleiset vinkit:
* Voit tehdä ison kokonaisen annoksen pullataikinaa ja tehdä erilaisia pitkomalleja siitä. Yhteen pitkoon tarvittava taikinamäärä on mainittu kunkin ohjeen kohdalla. 5 dl pullataikinasta (ks. esim. korvapuustien pullataikinaohje) riittää 4 tosi pitkään tai 8 lyhyempään täytettyyn pitkoon. Jos teet vain 2 pitkää tai 4 lyhyempää pitkoa, tee vain puolikas annos pullataikinaa.

* Kypsymisnopeus riippuu pitkon paksuudesta. "Letittäen" ja "reunat kääntäen" -tyyliset pitkot kypsyvät nopeammin, kun taas "saksien ja kääntäen"-tyylisellä menee hieman kauemmin. Tarkkaile kypsymistä, ja varo paistamasta liian kauan, jotta ne eivät kuivu. 

* Pullat kannattaa muotoilla suoraan leivinpaperin päällä, ettei niitä tarvitse siirrellä enää muotoilun jälkeen. Itse opin tämän kantapään kautta ensimmäisen pullapitkon nostamisyrityksessä, kun pitko oli pidempi kuin käteni yhteensä ja täyte uhkasi pursua päälaelleen kääntyvästä pitkosta yli.

Alla ohjeet erilaisiin pitkotyyleihin.

Täytetty pullapitko letittäen

1 matala, pitkä (n. 45 cm) pitko tai 2 lyhyempää

Taikina:

1/4 puolen litran pullataikinasta

Omenatäyte:

1.5 dl omenahilloa

0.75 rkl perunajauhoja (jos hillo ei ole paistonkestävää)

kanelia

Vaniljakreemi:

1 dl maitoa
1/2 pss vanhan ajan vaniljakastikejauhetta

Ohje:

Tee pullataikina ohjeen mukaan. 

Tee täytteet sekoittamalla aineet keskenään kahdessa eri kulhossa. Jos käytät hilloa, joka on paistonkestävää, niin jätä silloin perunajauhot lisäämättä.

Kaulitse taikina n. 25 x 40 cm kokoiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Leikkaa veitsellä reunoihin "hapsuja". Levitä vaniljakreemi leikkaamattomaan osaan. Levitä omenahillo vaniljakreemin päälle. Kääntele vuoroin kummaltakin puolelta reunoille leikatut taikinasiivut täytteen päälle. Tätä on vaikea selittää, ehkä kuva selventää.

Anna pitkon kohota kaksinkertaiseksi. Voitele munalla ja paista kypsäksi. Alla olevasta kuvasta näkee hieman, mitä valmiin pitkon nostaminen paistoalustan päälle teki. Alunperin (vasemmanpuoleisin kuva) pitko oli suht suora, mutta siirtämisen jälkeen toinen pää levisi. Heti siirron jälkeen pitko oli paljon pahemman näköinen kuin (keskimmäisessä) kuvassa, mutta korjailin sitä suoremmaksi ja lopulta se jäi toisesta päästä vain hieman paksummaksi. Onneks tällaiset pienoiset kauneusvirheet eivät vaikuta makuun :)

Muotoilemisen jälkeen kohota pitko lämpimässä paikassa kaksinkertaisiksi. Voitele pinta munalla ja ripottele halutessasi päälle raesokeria. Paista 180 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Pulla aika ohut ja kypsyy siksi nopeasti.

Vinkit:

* Anna jäähtyä hetken aikaa ennen syömistä. Kuuma omenahillo polttaa helposti suun.

* Täytteeksi voit laittaa myös jotain muuta, kuin omenahilloa. Kokeile vaikka mustikkahilloa, mmmm.

Täytetty pullapitko reunat kääntämällä

1 matala, pitkä (n. 45 cm) pitko tai 2 lyhyempää

Taikina:

1/4 puolen litran pullataikinasta

Omenatäyte:

1.5 dl omenahilloa

0.75 rkl perunajauhoja (jos hillo ei ole paistonkestävää)

kanelia

Vaniljakreemi:

1 dl maitoa
1/2 pss vanhan ajan vaniljakastikejauhetta

Ohje:

Tee pullataikina ohjeen mukaan. 

Tee täytteet sekoittamalla aineet keskenään kahdessa eri kulhossa. Jos käytät hilloa, joka on paistonkestävää, niin jätä silloin perunajauhot lisäämättä. 

Kaulitse taikina n. 25 x 40 cm kokoiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Pursota tai lusikoi n. 7 cm päähän reunoista omenahilloa. Nosta reunat hillon päälle niin, että hillo jää taikinan sisään, reunoilla piiloon ja keskelle nostetut reunat menevät päällekän. Painele keskeltä kevyesti. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, painele keskelle vako. Pursota tai lusikoi vaniljakreemi ja omenahillo vakoon. Alla hieman vinkkiä miltä nämä vaiheet näyttävät.

Täyttämisen jälkeen voitele pinta munalla ja ripottele halutessasi päälle raesokeria. Paista 180 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Pulla aika ohut ja kypsyy siksi nopeasti. 

 

Vinkki:

* Täytteeksi voit laittaa myös jotain muuta, kuin omenahilloa. Kokeile vaikka mustikkahilloa, mmmm.

* Tämä pitkomalli leviää todella paljon kohotessaan ja uunissa. Jos haluat hieman kapeamman mallin, kaulitse taikinasta puolet kapeampi n. 13 x 40 cm kokoinen. Näin tehden saat puolet kapeampia pitkoja kaksi kappaletta yhden leveän sijasta.

Täytetty pullapitko saksien ja kääntäen

2 pulleaa, pitkää (n. 45 cm) pitkoa tai 4 lyhyempää

Taikina:

1/2 puolen litran pullataikinasta

Täyte:

150 g tuorejuustoa huoneenlämpöisenä
40 g voita sulatettuna

2 dl fariinisokeria

1 rkl kanelia

1 rkl vehnäjauhoja

Ohje:

Tee täyte sekoittamalla aineet keskenään kulhossa.

Kaulitse taikina kahdeksi n. 25 x 40 cm kokoiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Levitä täyte levyjen päälle. Rullaa kuten kääretorttu napakalle rullalle. Leikkaa saksilla n. 1.5 cm välein, älä leikkaa ihan loppuun asti, vaan jätä pitko yhtenäiseksi alaosastaan. Kääntele leikatut palat vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Voitele kohonneen pitkon pinta munalla ja ripottele halutessasi päälle raesokeria. Paista 180 asteessa n. 20-25 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin.

 

Ylläolevassa kuvassa vasemmanpuoleinen on juuri menossa uuniin ja oikealla oleva pitko on uunituoretta. Mmm. Kyllä uunituorepulla vain on hyvää! Ja nämä täytetyt pitkot säilyvät mehevinä pidempäänkin ja maistuvat uuden veroisilta vielä seuraavana päivänäkin. Suojaaminen on tietenkin tärkeää ja pitkot kannattaakin pitää hyvin suojattuna kuivumisen estämiseksi. Jos kaikkea ei tule kerralla syötyä, voi loput pakastaa.

Alla leikkauspintakuva fariinisokeri-kaneli-täyteisestä pitkosta:

 

Ja vielä leikkauskuva "reunat kääntäen" tehdystä pitkosta. Tämä oli kuulemma ulkönäöltään kuin kaupasta ostettu :)