Raparperi-myslipaistos

Omena-kaurapaistos on lempiherkkujani, eikä tämä raparperi-mysliversiokaan yhtään hassumpi ollut :)

Paistos syntyi hävikkiherkkuna. Meille eksyi suht mauttomasta myslipussi viime vuoden puolella. Se pyöriskeli siitä asti kaapissa ilman käyttöä, mutta nyt kauramurupaistos-nälän iskiessä kaivoin pussin esiin. Tein iiiison satsin omppupaistosta muistuttavaa herkkua. Käytin kaurahiutaleiden sijasta tuota mysliä ja omppujen puutteessa kaivoin pakkasesta esiin raparperia. Tuli aikas kivanmakuinen, hieman erilainen paistos.

Koska pakastetuista raparpereista irtoaa sulaessaan melkoisesti nestettä, sekoitin niiden joukkoon pottujauhoja. Niitä tumpsahti hieman liikaa, mutta korjailin määrän ohjeeseen sopivammaksi.

Raparperi-myslipaistos

Isoon murupaistosnälkään

Raparperit:

500 g raparperinpaloja pakasteesta

n. 2-2.5 rkl perunajauhoja

0.75 dl fariinisokeria

Myslimuruseos:

6 dl (melko sokeritonta ja suolatonta) mysliä

0.5 dl vehnäjauhoja

150 g voita

1.5 dl (vähemmän, jos mysli itsessään makeaa) tummaa ruokosokeria

0.5 tl suolaa

Lisäksi:
Vatkattavaa vaniljakastiketta/vaniljajäätelö tms.

Ohje:

Sekoita perunajauhot ja fariinisokeri kohmeisiin raparperin paloihin. Kaada vuokaan ja paista 200 asteessa n. 15 minuuttia välillä sekoittaen.

Tee tällä välin mysliseos sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Maista sokerin ja suolan määrä sopivaksi. Kaada myslimuru esipaistuneiden raparperin palojen päälle ja jatka paistamista n. 20 minuuttia tai kunnes paistos alkaa saamaan väriä pintaansa. Anna jäähtyä hetki ennen tarjoamista. Tarjoile esim. kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Helppo kattilaleipä/pataleipä

Kattilaleipä-/pataleipäohjeita on vilkkunut netissä jo pidemmän aikaa ja nykyään se taitaa ollakin aika trendileivonnainen leipien saralla. Nopea, ilman vaivaamista tehtävä taikina ja valmiin leivän rapea kuori saivat mielenkiintoni heräämään.heti kun näin ohjeen ensimmäistä kertaa, mutta tekemiseen menikin sitten hieman pidempi pätkä. Onneksi päätin vihdoin kokeilla sitä itsekin, sillä tämä oli parasta tekemääni leipää! Rapea kuori, pehmeä, kosteahko, maukas sisus!

Ja vieläpä äärettömän helposti. Aineet vain sekoitetaan nopeasti keskenään. Eikä niitä edes saa vaivata! Juuri mahtava ohje tällaiselle henkilölle, joka vihaa taikinan vaivaamista.

Kärsimättömän ohje tämä ei kuitenkaan ole, sillä sekoittamisen jälkeen taikinan annetaan seistä huoneenlämmössä reilu puoli vuorokautta (12-18 tuntia). Pitkä kohotusaika tuo taikinaan ihanaa makua. Kattilassa paistaminen pitää leivän mehevänä ja tuo pintaan arinauunista tutun rapean pinnan.

Leipä sopii hyvin myös henkilöille, joille vähänkään suurempi määrä hiivaa aiheuttaa vatsan puruja, sillä yhteen leipää hiivaa tulee vain. n. 1/3-1/4 tl. Hiivan pienen määrän taikina, tuo kohotusaika on hyvä pitää pitkänä, jotta hiiva saa tarpeeksi aikaa toimia. 

Katselin erilaisia ohjeita ja kokosin niistä omani. Kokeilin ohjeesta samantein 2 erilaista versiota; tavallisen ja hieman kuituisemman. Toiseen leipään lämmitin veden n. 42 asteiseksi (eli kättä lämpimämmäksi) ja toisen taikinan tein kylmään veteen. Lämmitettyyn veteen tehty taikina imi nesteen miltei samantein ja siitä meinas tulla ihan liian kuiva. Lisäilin vettä hieman, jotta sain taikinasta löysemmän. Kylmään veteen tehdyn sai sekoiteltua hyvin ja se vaikutti paljon kosteemmalta heti aluksi, mutta hetken päästä sekin imi vedet ja taikina jäi lopulta hieman kuivemmaksi. Taikinan "kuivahtamiseen" taisi vaikuttaa myös se, että tuossa taikinassa oli täysjyvävehnäjauhoja ja puurohiutaleita tuomassa rakennetta, lisäkuituja sekä makua.

Pakko kuitenkin korostaa vielä, että valmis leipä ei kuitenkaan ollut lainkaan kuiva, vaan erittäin mehevä ja pehmeä ja kivan kostea. Ja tuo pinta oli ihanan rapea. Jopa rapeampi seuraavana päivänä. Molemmissa leivissä.

"Tavisversio" oli höttöisempi ja siinä oli enemmän isoja reikiä. Kuituisempi oli koostumukseltaan hieman tiiviimpi, ja siinä ilmakuplat olivat selvästi pienempiä. Rakenne oli siitä huolimatta tosi tosi hyvä. Siinä oli myös makua enemmän, kuin valkoisessa höttöleivässä ja tuon takia itse pidin hieman enemmän.

Tämä/nämä leipä/leivät jäävät ehdottomasti vakiohjeisiini ja tekemään niitä vielä monesti. Niin ja muuten erään maistelijan mielestä tuo höttöisempi (eli "tavallinen versio") oli kuin kaupan paistopisteissä myytävä Ciabatta :)

Kattilaleipä

Tavallinen versio (tein n. 5 litran kattilaan)

Aineet:

n. 4.5 dl (n. 42 asteista) vettä

2 tl suolaa

1/3 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

Ohje:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon vesi ja sekoita kädellä vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat keskenään. Älä vaivaa taikinaa. Seoksen pitäisi olla löysähköä.Vuoraa kulho kelmulla ja jätä pöydälle huoneenlämpöön 12-18 tunniksi. 

Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, se kuplii ja on selvästi löystynyt. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. 

Ripottele pintaan jauhoja ja painele ilmakuplat kevyesti pois . Taita taikina reunoilta keskelle molemmilta puolilta (keskimmäinen kuva). Taita vielä molemmista päistä keskelle (oikeanpuoleinen kuva). 

Ripottele leivinliinan päälle reilusti jauhoja ja nosta taikinakasa siihen taitettu saumapuoli alaspäin. Taita liian reunat päälle. Jätä taikina kohoamaan vielä 2-2.5 tunniksi.

Kun taikina on kohonnut puolisen toista tuntia, laita paistoon käytettävä kattila uuniin ja uuni lämpeämään 225 asteeseen. Kun uuni on valmis ja taikina kohonnut tarpeeksi, kumoa taikina kuumaan kattilaan.

Laita kattilan heti uuniin. Paista ensin kannen alla 30 minuuttia ja sen jälkeen ilman kanssa vielä 20-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

 Kopsauta leipä kattilasta pois. Jos se on tarttunut pohjaan kiinni, auta sitä tarvittaessa vaikkapa lusikalla. Nauti!

Kuituisempi versio (paistoin 3 litran kattilassa)

Aineet:

4 dl vehnäjauhoja

1.5 dl 4-viljan hiutaleita (tai esim. kaurahiutaleita)

1.5 dl graham täysjyvävehnäjauhoja

2 tl suolaa

1/4 tl kuivahiivaa

3.5 dl kylmää vettä

Ohje:

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon vesi ja sekoita kädellä vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat keskenään. Älä vaivaa taikinaa. Jos seos on kuivan tuntuista, lisää joukkoon hieman lisää vettä. Vuoraa kulho kelmulla ja jätä pöydälle huoneenlämpöön 12-18 tunniksi. 

Kun taikina on kohonnut, se kuplii ja on löystynyt. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle. Painele ilmakuplat kevyesti pois. Taita taikina kulmista keskelle (kuten kirjekuori). Ripottele leivinliinan päälle reilusti jauhoja ja nosta taikinakasa siihen taitettu saumapuoli alaspäin. Jätä liinan alle kohoamaan vielä 2-2.5 tunniksi.

Laita kattila uuniin ja uuni lämpeämään 225 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt, kumoa kohonnut taikina kuumaan kattilaan.

Laita kattila samantein takaisin uuniin. Paista ensin kannen alla 30 minuuttia ja sen jälkeen ilman kanssa vielä 20-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Nam!

Vinkit:

* Leipä on mehevää ja kosteaa seuraavana päivänäkin. Säilytä leipä leivinliinan alla, niin pinta pysyy rapeana.

* Käytä kattilaa, jonka voi laittaa uuniin (eli sellaista, jossa ei ole esim. muoviosia)

* Muista pitää patalaput-/tumput tms. kädessä käsitellessäsi kuumaa kattilaa. 

* Ennen kuin nostat taikinan leivinliinan päälle, ripottele sille reilusti jauhoja, jotta taikina ei tartu siihen kiinni, vaan saat kumottua sen helposti kattilaan. Itse pihistelin toisen taikinan kanssa jauhoissa ja jouduin lopulta ronkkimaan taikinaa käsin irti liinasta..

 

Peltipullaa suklaalla ja vadelmilla

Peltipulla on ihanan helppo pulla. Ihastuin viime keväänä tekemääni vaniljakreemi ja marjoja sisältävään peltipullaan. Se oli niin herkullista, että nyt kun hiivaa sattui taas olemaan jääkaapissa, ajattelin kokeilla vastaavanlaista, mutta muokattuna suklaisempaan suuntaan.

Pullan leipominen tuli sen verran yllätyksenä, etten ollut tarkistanut kaikkia tarveaineita. Tai no itse pullataikinaan oli aineet, mutta en ollut miettinyt täytteitä ja päällistä lainkaan. Kun taikina oli tehty, kaivelin kaappeja ja tein täytteet sieltä löytyneistä tuotteista. Eli toisiin koloihin tuli kaakaojauheella maustettua vaniljakreemiä + vadelmia ja toisiin koloihin vaniljakreemiä + puolikas pala tummaa suklaata.

Laitan yleensä pullan pinnalle raesokeria, mutta sitäkään ei löytynyt, joten korvasin sen ripottelemalla fariinisokeria. Mietin mielessäni, että siitä ehkä tulee kivan kinuskinen maku. Ja niinhän siinä kävikin. Lisäksi pinta oli kivan rapea niistä kohdista,
joissa oli fariinisokeria. Sitä olisi voinut olla vieläkin enemmän :P

Vaniljakreemiä tehdessä muistin jälleen, kuinka erilaisia erimerkkiset vaniljakreemijauheet ovat niin maultaan kuin annostuksiltaan. Aiemmassa peltipullassani käytin jauhetta vain noin puolet siitä, mitä jouduin laittamaan sitä tällä kertaa, jotta sain koostumuksesta sopivan. Ihmettelin asiaa, mutta sitten muistin käyttäneeni erimerkkisiä jauheita. Edellisessä pullassa oli käytössä Sallisen kreemijauhe ja tällä kertaa Priman..

Vadelmat toivat kivaa kirpakkuutta kaakaokreemin seuralaisena ja niitä olisi voinut olla vaikka yksi enemmänkin per pullanpala. Nyt laitoin vadelmia jokaiseen koloon pari,kolme kappaletta. Tosin yksi syöjistä totesi, ettei kaakaovaniljakreemi sopinut lainkaan vadelman kanssa yhteen.. Mutta sepä onkin helppo korjata laittamalla ensi kerralla pelkkää vaniljakreemiä ja marjoja, sillä se on todistetusti toooosi hyvää (kuten marjaisessa peltipullassa) :)

Noissa toisissa koloissa, suklaata tuli vain puolikas pala yhteen pullan siivuun, mutta se toi reilusti lisämakua. Tykkäsin, molemmista, mutta pakko myöntää, että kyllä vaan se edellinen versio vie silti voiton. Tässäpä kuitenkin tämäkin ohje.

Peltipulla/pannupulla vaniljakreemillä, vadelmilla ja suklaalla

Keskikokoiselle uunipellillille (n. 40 x 27 cm)

Normaalikokoiselle (n. 40 x 35 cm) pellille isommilla määrillä

Aineet:

3.5 dl maitoa
  35 g (2/3 pkt) hiivaa
1 muna
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria

n. 8.5 dl vehnäjauhoja
n. 80 g juoksevaa rasvaa 

Vaniljakreemi (valmis kreemi jaetaan puoliksi):

1 2/3 dl (Prima) vaniljakreemijauhetta

  2.5 dl maitoa

0.3 tl vaniljajauhetta (ei pakollinen) 

Kaakaokreemiin lisäksi (toiseen puolikkaaseen vaniljakreemiä):

0.5 rkl tummaa kaakaojauhetta 

Lisäksi: 

tummaa suklaata

vadelmia 

Pinnalle:

1 muna

raesokeria 

Ohje:

 Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Murustele joukkoon huoneenlämpöinen hiiva. Sekoita joukkoon myös kardemumma, sokeri, suola ja muna. Mittaa puolet jauhoista maitoon ja sekoita sähkövatkaimella tai yleiskoneen vatkainosalla n. 10-15 sekuntia täysillä. Lisää loput jauhoista (laita ensin yhteensä 8 dl ja lisää lopuksi tarvittaessa lisää) ja vatkaa jälleen vatkaimella (tai yleiskoneen vatkaisosalla) voimakkaasti, kunnes taikina hieman kiinteytyy (n. 10-15 sekuntia). Tässä vaiheessa taikina on pehmeän ja hieman sitkoisen tuntuinen. Sitkon puuttuminen/vähäisyys ei kuitenkaan haittaa. Tärkeintä on, että taikina on pehmeää. Putsaa käsin suurimmat taikinan palat vatkainosista kulhoon. Mittaa joukkoon rasva ja sekoittele se joukkoon.

Painele taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle käsin. Käytä tarvittaessa jauhoja apuna, jos taikina tarttuu sormiin. Kohota liinan alla lämpimässä paikassa, vaikkapa kuumaa vettä sisältävän altaan päällä, n. 45-60 minuuttia. Pulla on tarpeeksi kohonnut, kun taikinan pinta pompsahtaa takaisin päin, kun sitä painaa kevyesti sormella.

Tee kreemitäyte sillä välin, kun taikina kohoaa. Mittaa vaniljakreemijauhe ja maito kulhoon. Vatkaa pari minuuttia vatkaimen keskinopeudella (tai käsin pallovatkaimella). Lisää halutessasi joukkoon vaniljajauhetta korostaaksesi vaniljan makua. Jaa valmis kreemi kahteen kippoon ja sekoita toiseen kaakaojauhe.

Kun pulla on noussut, painele siihen syviä koloja n. 28 kappaletta sormilla.



Kolot umpeutuvat hyvin nousseessa taikinassa nopeasti, joten lusikoi koloon samantein reilusti (laitoin reilun teelusikallisen) kreemiä. Paina kreemiä kolon kohdalta lusikalla tasaisemmaksi, niin se painuu hieman syvemmälle. Laita kaakaovaniljakreemin päälle 3 isohkoa vadelmaa, ja vaniljakreemin päälle pienemmäksi pilkottua suklaan paloja yhteensä puolikkaan suklaanpalan verran.

Voitele pinta vielä munalla ja ripottele pinnalle fariinisokeria. Paista 225 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes pulla on saanut pintaansa kauniin värin. 

Anna pullan jäähtyä hetki ja leikkaa sen jälkeen annoskokoisiksi paloiksi. Nauti tuoreena vaikkapa kylmän maidon kanssa.

Vinkki:

*  Pinnalle voi fariinisokerin sijasta ripotella vaikkapa raesokeri, mantelirouhetta tai -lastuja

* Pulla on parhaimmillaan heti tuoreena nautittuna. Palat ovat muhkeita, hieman höttöisiä, äärettömän pehmeitä. Palat kestävät hyvin myös pakastamisen ja ovat hyviä myös sulattamisen jälkeen.

Pehmeät suklaamuffinit mustikka- ja puolukkakuorrutteilla

Nämä ihanan pehmoiset muffinit syntyivät, kun yritin keksiä vanhaksi menevälle turkkilaiselle jogurtille käyttötarkoitusta. Muistin, että olin miettinyt Mielettömän mehevää suklaakakkupohja-taikinan muokkaamista hieman helpommaksi ja nyt siihen ja jogurtin hukkaamiselle tuli oiva tilaisuus. Ulkona oli kunnon pakkaspäivä ja päätimmekin tyttöjen kanssa viettää hetken aikaa leipomispuuhissa. Voi että kun näistä tuli hyviä! Juuri sellaisia pehmoisia ja hieman höttöisiä mitä toivottiinkin. Nami!

Taikina on tosi tosi helppo, sillä ensin sekoitetaan kosteat aineet keskenään ja sen jälkeen sekoitetaan joukkoon nopeasti sekoittaen kuivat aineet. Vatkaimet voi siis unohtaa kaappiin. Tätä ei kuitenkaan uskoisi lopputuloksesta, sillä valmiit herkkupalat ovat ihanan ilmavia ja hieman höttöisiä. Yritin saada vangittua kuviinkin tuon koostumuksen, mutta huh, olipas hankalaa ja sanoisinkos että mahdotonta. Kannattaakin itse kokeilla, niin huomaa paremmin mistä puhun :)

Tein muffinien päälle vielä testimielessä pari erilaista kuorrutetta, toisen kaupan puolukkahillosta ja toisen itse tehdystä mustikkamarmeladista, jota oli jäänyt yli pannacottien yhteydessä tekemästäni tupla-annoksen. Tuosta mustikkamarmeladista tehdystä kermavaahdosta tuli aivan mielettömän hyvää ja se sopi näihin suklamuffineihin tajuttoman hyvin! Se oli melko voimakkaan makuinen, sellainen kunnon mustikkapläjäys. Olisi tehnyt samantein mieli syödä muutama lisää, mutta onneksi olin luvannut antaa lapsillekin omansa, niin sain näpit pidettyä erossa ;) Ja tosi hyvää oli puolukkakermallakin! Puolukkainen oli melko miedonmakuista, ja vahvempana se olisikin ehkä jyrännyt liikaa suklaan päälle. Nyt maut olivat hyvässä tasapainossa.  Tytötkin pitivät yhtä paljon molemmista :)

Muffinin maku ihanan suklainen siitäkin huolimatta, ettei näistä löydy oikeaa suklaata. Halutessaan joukkoon voisi toki upottaa muutaman palan suklaarouhetta, mutta itse en ainakaan jäänyt sitä kaipaamaan, sillä nämä olivat muutenkin ihanan makuisia ja juuri sopivan kosteita. Tässäpä tämä ohje.

Pehmeät suklaamuffinit mustikka- ja puolukkakuorrutteilla

n. 12 kpl

Aineet:

1.25 dl juoksevaa rasvaa

2 dl turkkilaista jogurttia

2 munaa

2 dl fariinisokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta 

0.5 tl soodaa

0.5 tl suolaa

1 rkl vaniljasokeria 

Päälle puolukkakerma (riittää n. 6 muffinin päälle):

1.5 dl vispikermaa

n. 1 dl (maun mukaan) puolukkahilloa

Päälle mustikkakerma (riittää n. 6 muffinin päälle):

1.5 dl vispikermaa 

n. 1 dl (itse tehtyä) mustikkamarmeladia

Ohje:

Sekoita rasva, jogurtti, munat ja fariinisokeri hyvin keskenään. Sekoita loput aineet keskenään ja siivilöi nesteiden joukkoon. Sekoita nopeasti sekaisin vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat, älä vaivaa. 

Laita paperiset muffinivuoat muffinipellin koloihin. Lusikoi taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia, kunnes muffinit ovat juuri ja juuri kypsyneet keskeltä. Anna jäähtyä pari minuuttia pellillä ja poista sitten esim. lautaselle jäähtymään kokonaan. Peitä jäähtymisen ajan vaikkapa kelmulla.

Kun muffinit ovat jäähtyneet, tee kuorrute/kuorrutteet. Vatkaa vispikerma jämäkäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon hillo/marmeladi ja vatkaa joukkoon kunnolla. Pursottele (tai levitä lusikalla) kermat muffinssien päälle. 

Helpot turkinpippuri- ja lakritsikeksit

Pussillinen turkinpippurirouhetta oli kummitellut kaapissa jo jonkin aikaa ja olin jo pitempään miettinyt niille käyttötarkoitusta. Kun päiväys vihdoin alkoi lähestyä, ensimmäisinä mieleen tulivat vaahtokarkit ja brownies. Tytär 5v kuitenkin halusi leipoa keksejä, joten päätin upottaa rouhetta niihin. Myös 2.5 vuotias päätti osallistua keksien leivontahetkeen. On se vain niin mukavaa, kun lapsetkin innostuvat leipomisesta :)

Taikina tehtiin liki samalla ohjeella kuin joskus muinoin kinuskikekseissäkin. Toiseen puoleen taikinaa laitettiin turkinpippurirouhetta ja toiseen puolikkaaseen lakritsijauhetta.

Molemmista kekseistä tuli aikas kivan makuisia. Lakritsikeksit olivat koostumukseltaan rapean sitkeitä. Niistä pystyi helposti haukkaamaan palasen, mutta tuntuma hampaissa oli aavistuksen sitkeähkö. Lakritsijauhe maistui niissä juuri sopivasti. Turkinpippuriversiot olivat huomattavasti sitkeämpää tavaraa. Kun niistä puraisi, ne rapsahtivat suussa, ja jäivät toffeemaisina pyörimään suuhun. Maku oli melko voimakkaan turkinpippurinen, ja se ehkä muistuttikin enemmän karkkia kuin keksiä. Hyviä kuitenkin molemmat :)

Helpot turkinpippuri- ja lakritsikeksit

n. 48 kpl

Taikina:

100 g voita huoneenlämpöisenä

1 dl sokeria

2 rkl tummaa (tai vaaleaa) siirappia

2.5 dl vehnäjauhoja

1 rkl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Lisäksi:

n. 4 rkl turkinpippurirouhetta

2.5 tl (urtekram) lakritsijauhetta

Ohje:

Vaahdota voi ja sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon siirappi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Jaa taikina kahteen yhtä suureen osaan. Lisää toiseen osaan turkinpippurirouhe ja toiseen lakritsijauhe. Sekoita vain sen verran, että aineet ovat juuri ja juuri sekoittuneet.

Jaa taikinat vielä kahteen osaan. Pyörittele kukin osa (4 kpl) n. 30 cm pituisiksi tangoiksi ja laita pellille leivinpaperin päälle (vasemman puoleinen kuva alla). Litistä tankoja hieman (keskimmäinen kuva). Jätä tankojen väliin kunnon raot, sillä pötköt leviävät kypsyessään melkoisesti (oikean puoleinen kuva alhaalla). Turkinpippurikeksit leviävät enemmän kuin lakuversiot. 

 Paista 175 asteessa n. 12 minuuttia, kunnes keksit ovat laskeutuneet. (Siinä vaiheessa kun otin keksit pois uunista, turkinpippurikeksit kuplivat kauttaaltaan pienillä kuplilla ja saivat ehkä aavistuksen väriä reunoihin. Lakritsijauhetta sisältävät keksit laskeutuivat ja alkoivat tuntua sormin koitettuna reunoilta kiinteältä.) Leikkaa heti pian, vielä kuumina vinottain. Sain yhdestä pötköstä n. 12 valmista keksiä.



Anna jäähtyä kokonaan.

Ihana jälkiruoka: Jogurttipannacotta ja mustikkaa

Täyteläistä, silkinsileää, vaniljaista, suussasulavaa ja herkullista jogurttipannacottaa mustikkahillolla. Siitä oli meidän uuden vuoden aaton jälkiruoka tehty. Ja erittäin herkullinen olikin, nam!

Ohjeen löysin joululahjaksi saamastani Tomi Björkin Huippukokin kotiruokaa-kirjasta. Teimme itse asiassa koko uuden vuoden aaton menuun tuon kirjan ohjeisiin perustuen. Noita muita ruokia (mm. hummuksia ja pitaleipiä) ei kuitenkaan alkuperäissuunnitelmistani poiketen taida tullakaan blogiin, sillä makumaailma ei ollut täysin mieleemme, enkä tähän hätään keksi, miten niitä voisi parantaa. Kuinka se ruuanlaittaminen voikin olla niin hankalaa! Kyllähän sitä leipoo vaikka mitä herkkuja, mutta tuo ruoan maustaminen, voi kääk. No mutta jos joskus vielä alan hallitsemaan ruokapuolen likikään yhtä hyvin kuin jauhojen pöllyttämisen, niin sen kunniaksi laitan pystyyn toisen blogin. Sitä odotellessa ;)

Mutta takaisin asiaan eli tähän "nam, tämähän on hyvää"-kehun saaneeseen pannacottaan. Kuten mainitsin, se oli täyteläistä ja ihanan pehmoista. Maku oli reilun vaniljainen ja sopivan makea. En ole mikään pannacotta-ekspertti, mutta parin ravintolassa saadun jälkiruoka-annosken perusteella olen ajatellut pannacotan olevan hieman kevyempi mitä tämä oli. Toinen maistelija sen sijaan oli sitä mieltä, että olisi voinut olla vieläkin tuhdimman ja rasvaisemman oloinen. Makuasioita siis :) Tuhtius on onneksi helppo muokata joko korvaamalla maito kokonaan vispikermalla, jolloin saadaan vieläkin täyteläisempi versio, tai lisäämällä vispikerman sijasta enemmän maitoa, jolloin lopputulos on kevyempi. Tuo turkkilainen jogurtti muuten raikasti kokonaisuutta kivasti happamuudellaan. Ilman sitä maku olisi ollut ehkä liiankin makea.

Keitin vaniljaiselle pannacotalle kaveriksi myös mustikkamarmeladia, muokaten Björkin kirjassa ollut hillo-ohjetta vähemmän makeaksi. Mielestäni tosi nappivalinta jälkkäriksi ja mikä ettei sopisi vaikka isompaan vuokaan tehtynä juhlapöytäänkin :)

Ihana jälkiruoka: Jogurttipannacotta ja mustikkaa

n. 4 annosta

Pannacotta:

3 dl vispikermaa

1 dl maitoa

0.5 dl sokeria

1 vaniljatanko

2 dl turkkilaista jogurttia

2 liivatelehteä

Mustikkamarmeladi:

100 g (n. 2.25 dl) mustikoita

50 g (n. 0.75 dl) hillo-marmeladisokeria

0.25 dl vettä

Ohje:

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. 

Laita vispikerma, maito ja sokeri kattilaan. Kuumenna seos nopeasti kiehuvaksi, älä keitä. Liuota joukkoon turvonneet liivatelehdet. Halkaise vaniljatanko. Kaavi siemenet pois ja lisää ne sekä tanko kattilaan. Anna seoksen jäähtyä n. 10 minuuttia. Sekoita sen jälkeen joukkoon vielä turkkilainen jogurtti. 

Kaada seos vuokiin ja laita jääkaappiin jähmettymään ainakin 6 tunniksi. 

Valmista mustikkamarmeladi. Laita kaikki aineet kattilaan ja lämmitä kuumaksi. Keitä pari minuuttia. Jäähdytä. Lusikoita marmeladia valmiiden pannacottien päälle juuri ennen tarjoilua. 

Vinkit:

* Pannacotta on todella pehmeää, eikä sitä pysty kumoamaan lautaselle. 

* Kylkeen sopii tosi kivasti myös muista marjoista tehdyt hillot tai hillokkeet. Esim. vadelmasta tai punaherukoista saisi ihanan raikkaan jälkkärin tai kesämmällä pinnalla voi siivuloida tuoreita mansikoita.

* Pannacotan täyteläisyyttä voi säätää kerman ja maidon suhteella. Saat pannacotasta tuhdimman version korvaamalla maidon kokonaan vispikermalla. Jos haluaa ei-niin-täyteläisen jälkiruoan, voi vispikermaa ja maitoa laittaa yhtä paljon eli parisen desiä kumpaakin.