Helppo, nopea ja maukas mustikkapiirakka murupäällisellä, munaton ja maidoton

Ihanan rapea, ohut, murumainen miedosti rukiille maistuva pohja, päällä reilusti mustikoita ja vielä rapea murupäällinen. Voi jehna, että kun on niin mahdottoman hyvää!!! Meillä piirakka hävisi tyyliin "hups-vaan". Piirakka on muuten vieläpä munaton ja maidoton, joten käy myös niiltä osin allergisille. Tarvittaessa piirakasta saa helposti myös gluteenittoman korvaamalla vehnäjauhot gluteenittomalla vaalealla jauhoseoksella. Tosin tuolloin rukiin maku jää pois, mutta mustikka on pääosassa, joten tuskin tuo haittaa.

Tein ohjeen munattomaksi ajatellen meidän munattomalla ruokavaliolla olevaa pikkujätkää. Lopulta taisi käydä niin, ettei sälli päässyt maistamaan piirakkaa lainkaan. Jostain kumman syystä se hupeni äkkiä meidän aikuisten ja vanhempien lasten kesken. Tai siis ei mistään kumman syystä, vaan ihan vaan siitä syystä, että piirakka oli älyttömän hyvää. Rapeaa, pehmeää samassa paketissa. Ja myös tuo mustikan ja ruisjauhojen liitto, nams!

Vaikka taikinassa on ruisjauhoja, voi piirakan halutessaan tehdä myös pelkkiä vehnäjauhoja käyttämällä. Suosittelen kuitenkin ruisjauhoja, sillä ne antavat piirakkaan oman, vaikkakin melko miedon makunsa. Tämä oli ehkä vähän kuin rapeakuorisen mustikkakukon ja piirakan sekoitus. Ehkäpä tuon pohjan muuten voisi tehdä myös pelkistä ruisjauhoista, jolloin tuloksena oli nurinperin käännetty mustikkakukko.. Hmmm. Josko ensi vuonna testailisin sellaista versiota..

Ja ainiin, tein piirakan n. 26 cm vuokaan. Pohjasta tuli toooodella ohut ja päällä oli melko vähän tuota rapeaa muruseosta, joten ehkä parempi vuoan koko olisi n. 24 cm. Merkkaankin tämän suoraan ohjeeseen. Ja tässä se älyttömän hyvän ja mahdottoman helpon mustikkapiirakan ohje vihdoin tulee.

Helppo ja nopea mustikkapiirakka, munaton ja maidoton

n. 24 cm vuokaan

Pohja + muruseos:

1.75 dl (maidotonta) juoksevaa rasvaa

1.5 dl sokeria

2.5 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

2 tl vaniljasokeria

0.5 tl leivinjauhetta

0.5 tl suolaa

Päälle:

n. 6-7 dl mustikoita

n. 1.5 rkl perunajauhoja

n. 2 rkl hillosokeria

Ohje:

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon rasva ja sekoita sen verran, että kaikki aineet ovat kunnolla sekaisin. Taikina on murumaista. Sen pitäisi kuitenkin pysyä koossa, kun sitä ottaa nyrkin sisään ja puristaa kevyesti. Jos taikina on liian kuivaa eli ei pysy koossa lainkaan, sekoita joukkoon vielä hieman rasvaa.

Ota talteen muruseoksesta eri kippoon n. 1 dl. Tämä muruseos lisätään mustikoiden päälle aivan lopuksi. Levitä loput muruseoksesta kevyesti voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Nostele taikinaa vuoan reunoille ja painele muualtakin tasaisemmaksi.

Lisää mustikoiden joukkoon perunajauhot ja hillosokeri. Kaada pohjan päälle. Ripottele pinnalle vielä erikseen otettu muruseos.

Paista 200 asteessa n. 30-35 minuuttia, kunnes piirakan reunat alkavat saada väriä.

Vinkit:

* Voit käyttää ruisjauhojen tilalla myös pelkkiä vehnäjauhoja. 

* Piirakasta saa helposti gluteenittoman korvaamalla ruis- ja vehnäjauhot gluteenittomalla vaalealla jauhoseoksella. Jos haluat, voit kokeilla piirakkaa myös pelkistä ruisjauhoista, jolloin lopputulos on kuin väärinpäin käännetty mustikkakukko :)

* Taikinaa voi maustaa halutessaan vaniljasokerin sijasta myös esim. kardemummalla.

* Laitoin piirakkaan pakastemustikoita tuoreiden puuttuessa. Piirakan voi hyvin tehdä myös tuoreista mustikoista, mutta tällöin perunajauhot voi jättää pois tai laittaa niitä hieman vähemmän.

Piirakka ennen uunia..



... ja uunituoreena.

Jogurtti-punaherukkapiirakka

Heinäkuussa tekemästäni Pikaisesta mansikkakakusta jäi reilusti kreikkalaista jogurttia yli ja sehän piti saada upotettua johonkin. Huomasin, että punaherukat olivat sopivasti kypsiä, joten ei muuta kuin toimeen. Loppujogurtti hukkui siis tähän herkulliseen, makean kirpeään punaherukka-piirakkaan, jossa sekä pohja että täyte sisältää jogurttia. Piirakka on myös helppo ja nopea tehdä, sillä sen tekemiseen ei tarvita vatkaimia, vaan aineet vain sekoitetaan keskenään. Piirakasta tuli niin hyvää, etten keksinyt mitään paranneltavaa, vaikka kuinka yritin!

Pohja on pehmeä, kuohkea ja mehevä. Se muistuttaa sekä pehmoista piimäpohjaa, että tavallisempaa muropohjaa. Tarkemmin ajateltuna pohja on kuten muropohja, mutta ei lainkaan niin rasvainen ja jogurtista johtuen koostumus on mehevän pehmeä. Jogurtti toimii pohjan lisäksi hienosti myös täytteessä, nams!

Tai no ehkä piirakassa oli yksi huono puoli. Sen pikaisen katoamisen lisäksi nimittäin. Ja se oli se, että punaherukoita oli aavistuksen hintsusti. Itse laitoin 2.5 dl, mutta huomasin piirakan syömisvaiheessa, että niitä olisi voinut olla enemmänkin. Heittelinkin valmiin, jäähtyneen piirakan päälle punaherukoita vielä lisää ja se toi kivasti kaivattua lisäkirpeyttä. Punaherukoita kannattaakin laittaa piirakkaan oman maun mukaan.

Piirakantekoon kannattaa myös halkaisijaltaan vähintään 25 cm oleva korkealaitainen vuoka, jotta täyte pysyy vuoassa myös marjojen lisäämisen jälkeen. Tuota isommassa vuoassa piirakasta tulee matalampi, joten silloin laitojenkaan ei tarvitse olla välttämättä niin korkeat. Mutta suosittelen korkealaitaista vuokaa, sillä silloin pohjaa, täytettä ja marjoja saa yhteen suupalaan sopivan paljon :) Niin ja voihan piirakan tehdä varmaan myös irtopohjavuokaan, mikäli sopivaa piirakkavuokaa ei löydy:)

Tähän kuluu jogurtti reilu 3 dl. Jos hankkii piirakkaa varten puolen litran purkin, jää jogurttia hieman yli. Sen voi hukata joko aiemmin mainitsemaani pikaiseen mansikkakakkuun tai sen sijasta vaikkapa ihanaan jogurtti-pannacottaan :)

Jogurtti-punaherukkapiirakka 

n. 25 cm korkealaitaiseen piirakkavuokaan

Taikina:

1.25 dl juoksevaa rasvaa

1.25 dl kreikkalaista jogurttia

1 kananmuna

3 dl vehnäjauhoja

0.5 dl perunajauhoja

1.25 dl sokeria

ripaus suolaa

1.5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria 

Päälle:

2 dl kreikkalaista jogurttia

1.25 dl sokeria

2 kananmunaa

2 tl vaniljasokeria

n. 2.5-3.5 dl punaherukoita

Ohje:

Mittaa taikinan kaikki aineet kulhoon ohjeen mukaisessa järjestyksessä ja sekoita nopeasti sekaisin, älä vatkaa. Kaada taikina kevyesti voideltuun piirakkavuokaan ja levitä tasaisesti pohjalle ja nosta hieman reunoilla. Jos taikina tarttuu kovin kiinni, koita tasoittaa taikinaa veteen kostutetulla lusikalla. 

Tee täyte sekoittamalla jogurtin joukkoon sokerit ja munat. Kaada taikinan päälle. 

  

Ripottele pinnalle vielä reilusti punaherukoita.

Laita koko komeus uuniin. Paista 180 asteessa, kunnes täyte on hyytynyt (aivan keskeltä täyte saattaa vielä hyllyä) ja reunat kauniin väriset eli n. 40 minuuttia.

Vinkit: 
* Tarjoile piirakan kanssa lisää punaherukoita, niin syöjät voivat itse säätää happamuutta halutessaan vieläkin punaherukkaisemmaksi.

* Kokeile piirakkaan myös muita kirpsakoita marjoja tai hedelmiä 

Raparperipiirakka-valkosuklaajuustokakku

Onpas vaikea päättää nimeä tälle piirakka-juustokakulla tai juustokakku-piirakkalle. Joka tapauksessa suussasulavan pehmoiselle leivonnaiselle, jonka alla on mehevä raparperipiirakkaa ja päällä pehmeä mascarponea sisältävä vaniljainen valkosuklaamousse. Tällainen juustokakku tuli tehtyä raparperi-britakakun lisäksi toisena raparperiherkkuna viime viikolla. Ja hyvää oli. Sai paljon kehuja sekä kotona että töissä! :)

Valkosuklaamoussepäällinen on samantapainen kuin tytön synttäreille tekemässäni suklaakakkupohjaisessa vadelma-valkosuklaakakussa. Valkosuklaamousse tosin muokkautui leipomisen lomassa vaniljaisemmaksi lisätyn vaniljakastikkeen ja vaniljasokerin ansiosta. Koostumus on mascarponen takia ihanan suussasulavan pehmoinen, vähän kuin vaahtokylpy. Ja maku on miedon valkosuklainen. Tuo paksuhko juustokakkumainen kerros ei kuitenkaan ollut mikään liian makia, vaan natsasi kivasti yhteen muun piirakan kanssa.

Pohja on mun lempipohjia, sillä siihen tulee ihanan helppo aineet-vain-sekaisin-tyyppinen taikina. Heitin pohjaan tällä kertaa testimielessä nesteeksi hieman vaniljakastiketta, sillä ajattelin laittaa loppupurkin tuohon päällinen. Vanilja ei maistunut pohjassa juurikaan, joten nesteenä voisi hyvin käyttää myös jotain muuta nestettä. Pohjan maku on siis edelleen mieto tuosta vaniljalisäyksestä huolimatta. Voisinkin kuvitella, että tätä samaista piirakka-juustokakkua voisi tehdä myös muista kirpeähköistä marjoista. Ja se itse asiassa on tällä hetkellä kokeilulistalla, sen verran maukas piirakka/juustokakku on kyseessä :) 

Huomasin muuten raparpereita pilkkoessani, että raparperien happamuuksissa on eroja ihan hirmuisesti! Maistelin isäni tuomia, valtavan paksuja raparin varsia ja heitin suuhun heti perään muutaman omasta maasta poimimani, ohuemman varren palan. Paksumpi varsi oli yllättävän paljon miedompi kuin ohut. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut puiseva, vaan molemmat olivat erittäin mehukkaita. Näin paljon ne kasvuolosuhteet ilmeisesti vaikuttavat raparperiin. Raparperin määrääkin kannattaa fiksailla oman maun ja raparperin happamuuden mukaan. Itse laitoin ei-niin-happamia raparperin paloja mielestäni melko reilustikin, mutta valmiissa piirakassa/kakussa jäin kaipaamaan raparperien happamuutta. Raparia kannattaakin heitellä mukaan oman maun mukaan :)

Vein töihin loput kakusta ja siellä se katosi nopeampaa kuin osasin kuvitellakaan.

Jos raparpereja ei löydy, niin uskaltaisin suositella kokeiltavan tätä myös vaikkapa punaherukoista! :P

Raparperipiirakka-valkosuklaajuustokakku

n. 25 cm vuokaan

Taikina:

2 kananmunaa

1 dl öljyä

1.25 dl (vatkattavaa) vaniljakastiketta

3 dl vehnäjauhoja

1.5 dl sokeria

0.5 tl suolaa

1.5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria 

Pinnalle:

n. 6 dl (oman maun mukaan) raparperin paloja
ripaus sokeria

Valkosuklaamousse:

125 g mascarponea

2.5 dl Flora Vispiä

1.25 dl vatkattavaa vaniljakastiketta

1 rkl vaniljasokeria

1 rkl sokeria
1.5 tl liivatejauhetta

1.5 rkl vettä

100 g valkosuklaata 

Ohje:

Mittaa taikinan kaikki aineet kulhoon ohjeen mukaisessa järjestyksessä ja sekoita nopeasti sekaisin, älä vatkaa. Kaada taikina piirakkavuokaan ja levitä tasaisesti pohjalle. 

Pilko raparperin varret pienemmiksi paloiksi. Ripottele palat pohjan päälle. Ripottele hieman sokeria raparperin palojen päälle ja laita koko komeus uuniin. 

Paista 180 asteessa, kunnes pinta on saanut hieman väriä pintaansa eli n. 30 minuuttia ja kun piirakka tuntuu keskeltä painettuna pehmeältä, mutta kiinteältä. Jäähdytä kokonaan. Pese irtopohja vuoan reunaosa ja nosta takaisin kakun reunoille. Voitele reunat kevyesti. Voit myös käyttää reunakalvoja (ja voidella ne), jolloin kakun irroittaminen on helpompaa.

Kun piirakka on täysin jäähtynyt, tee päällimmäinen kerros eli valkosuklaamousse. Sulata pilkottu valkosuklaa mikrossa varovasti välillä sekoitellen. Vatkaa Flora Vispi ja vatkattava vaniljakastike paksuksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon mascarpone. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Sekoita liivatejauhe veteen ja anna turvota muutama minuutti. Kuumenna turvonnutta liivatetta mikrossa n. 10 sekuntia, kunnes se on kokonaan sulanut. Vatkaa liivateseos täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan voimakkaasti vatkaten. Vatkaa joukkoon myös sulatettu valkosuklaa. Kaada täyte samantein kakun päälle ja levitä tasaiseksi. 

Laita jääkaappiin jähmettymään muutamaksi tunniksi. 

Koristele esim. mansikoilla. Ja eikun nauttimaan :)

Vinkki: 
* Pohja on itsessään miedohkon vaniljan makuinen. Jos haluat, voit maustaa sitä vaikka kardemummalla tai ylimääräisellä kanelilla. 

* Kokeile tätä kakkua myös muista marjoja tai hedelmiä. Koska pohja ja päällinen ovat miedon makuisia, sopii kakkuun hyvin kirpeähköt marjat.

Sain pitkästä aikaa leivonnaisen kuvaamiseen hieman normaalia enemmän aikaa. Keskityin sommitteluun sen verran, että unohdin kokonaan vuoden ajan ja siihen liittyvän vihreyden. Olinkin tyytyväinen siihen asti, kunnes sain kuvat koneelle. Kuvia katsoessani mieleeni juolahti jostain syystä Joulu ja joulunfiilis! No, eipä se piirakka-juustokakun makua pahentanut, sillä hyvää oli!

Tämän juustokakkumaisen piirakan jälkeen luvassa jälleen lisää juhlatarjottavia. Mm. kukkakimpun muotoinen voileipäkakun ohje :)

Helppo marjapiirakka, pellillinen

Tämä piirakka on oikein pelastus, kun pitää saada nopeasti tarjottavaa kahvipöytään. Kaikenkaikkinens aktiiviseen tekemiseen menee aikaa vain varttin verran, ja uunissa sitten noin puolisen tuntia. Piirakan voi toki tehdä mihin aikaan vuodesta tahansa; kesällä tuoreista marjoista ja muulloin pakastemarjoista.

Piirakan pohjataikina onkin jo tuttu blogista löytyvän mehevän omenapiirakan ohjeesta, mutta laitanpa sen uudestaan hieman muokattuna tänne, tällä kertaa marjoilla maustettuna ja pellillä paistettuna.

Lopputuloksena aivan ihanan pehmoinen ja mielettömän kuohkea piirakka. Ja todellakin älyttömän helposti. Aineet vain yhteen ja samaan kulhoon, nopea sekoitus ja valmis taikina pellille. Marjat vielä päälle ja eikun paistumaan. Pohja itsessään on miedon vaniljainen, joten päälle sopivat hyvin hieman happamammat marjat.

Ripottelin tällä kertaa toiselle puolelle taikinaa mustikka-mansikka-sekoitusta ja toiselle puolelle mansikoiden seuraksi punaherukoita. Mustikan mieto maku hukkui melko paljon tuohon paksuun pohjaan. Hyväähän sekin silti oli, mutta itse pidin enemmän punaherukoiden antamasta kirpeydestä yhdessä muhkean pohjan kanssa, nam! Helppo herkku, johon voi hukuttaa vaikka pakastimen kätköihin jääneitä marjoja :)

Helppo marjapiirakka

pellillinen 

Taikina:

  4 kananmunaa

2.5 dl öljyä   

  2.5 dl mehua

6 dl vehnäjauhoja

  3 dl sokeria

1 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

1.5 tl soodaa

2 rkl vaniljasokeria 

Päälle:

n. 4 dl mustikoita

n. 4 dl mansikoita

n. 4 dl punaherukoita

Ohje:

Mittaa taikinan kaikki aineet kulhoon ohjeen mukaisessa järjestyksessä ja sekoita nopeasti sekaisin, älä vatkaa. Kaada taikina leivinpaperoidulle pellille ja levitä tasaisesti pohjalle. Ripottele marjat pohjan päälle. 
 
Laita koko komeus uuniin. Paista 200 asteessa, kunnes piirakka on saanut hieman väriä pintaansa eli n. 30 minuuttia.

Vinkki:
* Saat vuoallisen puolittamalla taikinan. Huomaa, että piirakasta tulee paksu.

* Kokeile piirakkaan myös muita marjoja tai hedelmiä. Happamat marjat ja hedelmät (puolukat, punaherukat, omenat jne.) sopivat miedonmakuiseen pohjaan todella hyvin.

Blondies valkosuklaalla ja kookoksella

Löysin ihanan kuulloisen blondiesohjeen netistä ja muistin, etten ollutkaan aikoihin tehnyt mitään blondiesihanuuksia, joten eipä muuta kuin keittiöön puuhailemaan. Blondies on kostean brownies-leivonnaisen vaalea sukulainen, joka isoveljensä tavoin on kostea ja mehevä.

Tuo alkuperäisohje hieman muuttui matkan varrella muuttaessani mittoja vastaamaan desilitroja. Kookoshiutaleet eivät ehkä olleet sellaisia mitä alkuperäisohjeessa tarkoitettiin, ja ensimmäinen yritelmä menikin totaalisesti pieleen; paloista tuli inhottavan rasvaisia ja jopa omaan makuuni liian makeita. En malttanut olla testaamatta uudestaan, ja muokkasin ohjetta jonkin verran kuivemmaksi ja vähemmän makeaksi, ja väsäsin taikinan uudestaan. No tietenkin, nyt kun yllättäen alkoi leipomaan lisää, sattuivat kookoshiutaleet loppumaan kesken, ja niitä tuli paloihin vähemmän kuin tarkoitus. Lisäksi taisin paistaa taikinaa hieman liian kauan, sillä blondies saa jäädä kosteaksi, mutta itselläni se oli osaksi jo liiankin kuivat, vaikka meheviä olivat siltikin. No mutta eipä nuo pikkuseikat paljoa haitanneet, sillä nyt paloista tuli paljon ensimmäistä yritelmää parempia; fudgemaisia, aavistuksen sitkeitä, miedosti kookoksen makuisia ja kivoja, ei-liian-makeita suupaloja. Ohje muuttui matkan varrella niin paljon, että ulkonäkö jäi alkuperäisohjeen paloista kauas. Mutta makuhan pääasia, ja hyviä olivat :)

Paistoajan lisäksi mieltäni jäi kaivertamaan liian vähäinen kookoksen määrä. Ensi kerralla sitten :) Tuota seuraavaa leipomiskertaa odotellessa, tässä tämänkertainen ohje.

Blondies kookoksella ja valkosuklaalla

n. 20 cm x 20 cm vuokaan, koosta riippuen n. 16 palaa.

Aineet:

100 g voita

1 dl sokeria

1 dl fariinisokeria

1 muna

1 rkl vaniljasokeria

2 dl vehnäjauhoja

0.75 tl suolaa

1 dl kookoshiutaleita

100 g valkosuklaata pienemmäksi pilkottuna

Ohje:

Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.

Sulata voi mikron kestävässä kulhossa. Sekoita joukkoon sokerit ja muna. Mittaa joukkoon jauhot ja suola ja sekoita vain sen verran, että jauhot juuri ja juuri sekoittuvat. Lisää joukkoon vielä kookoshiutaleet ja pienemmäksi rouhittu valkosuklaa. Kääntele sekaisin.

Kaada taikina leivinpaperoituun n. 20 x 20 cm vuokaan. Tasoita. Paista 175 asteessa keskitasolla n. 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä ja paistos tuntuu keskeltä paineltuna kypsältä ja pehmeältä. Varo paistamasta liikaa. Anna jäähtyä kunnolla ennen nauttimista.

Vinkki:

* Valkosuklaa ja kookoshiutaleet palavat helposti, joten tarkkaile tilannetta. Jos pinta uhkaa tummua liikaa ennen kuin taikina on tarpeeksi kypsä, madalla lämpöä. Älä kuitenkaan paista liian kauan, jotta blondies ei suotta kuivu.

* Palat voi myös pakastaa.

* Voit helposti vaihdella blondiespalojen makuja laittamalla valkosuklaan sijasta taikinaan muita suklaita tai marjoja.

Sitruunainen omenapiirakka porkkanapohjalla

 

Julkaisin jokin aika sitten herkullisen ohjeen porkkaiseen piirakkapohjaan. Väitin tekstissäni sen sopivan suolaisten piirakoiden lisäksi myös makeisiin piirakoihin. Postauksen jälkeen jäi miettimään tarkemmin tuon väitteen alkuperää, enkä löytänyt mistään paikkaa, jossa noin olisi väitetty. Asia jäi kaivertamaan mieltäni sen verran, että päätin testata asiaa mahdollisimman pian. Nyt kun sain tehtyä useamman purkillisen sitruunaista omenahilloa, päätin testata tuota pohjaa ja samalla kokeilla, miten tuo hillo taipuu piirakan täytteeksi.

Nyt voin varmuudella sanoa, että porkkainen piirakan pohja tosiaan sopii myös makeisiin piirakoihin. Tosin lisäsin taikinaan varmuudeksi ripauksen sokeria, ja tein tuon saman lisäyksen myös suoraan pohjan ohjeeseen. Piirakanpohja oli mehevä, aavistuksen sitkeä. Ei lainkaan sellainen rasvaisen oloinen, kuin piirakan pohjat normaalisti. Eikä tämä ollut myöskään liian makea, vaan hyvin neutraali. Makeutta pystyykin hyvin säätämään päällisellä. Pohja on myös hyvin ohut, jolloin täyte on piirakassa hyvin tärkeässä roolissa ja pohja vain tukee tuota täytettä. Pohjan päälle kannattaakin laittaa jokin liemimäinen täyte, kuten alla olevassa ohjeessa. 

Tein täytteen siis hillosta. Myös tuo pehmeä, silkinsileä ja miedosti sitruunainen omenatäyte oli onnistunut. Siinäkin sokeria oli maltillisesti, joten makeus pysyi hyvin kurissa. Tämä oli ehdottomasti parhaimmillaan kunnolla jäähtyneenä, jääkaappikylmänä. Hyvää piirakkaa, jota pystyi helposti ottamaan sen toisenkin palasen :)

Omenapiirakka porkkanapohjalla

n. 12 x 35 cm piirakkavuokaan

Pohja:
Porkkanainen piirakanpohja, johon lisätty 1 rkl sokeria

Rahka-tuore-hillo-juustotäyte:
250 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

1.5 dl sitruunaista omenahilloa

0.5 dl (maun mukaan) sokeria

1 rkl vaniljasokeria
2 munaa

Ohje:
Tee porkkainen piirakan piirakanpohja sokerilisällä ja painele se n. 20 x 25 cm voideltuun vuokaan ja hieman vuoan reunoille. Esipaista pohjaa 225 asteessa n. 9  minuuttia.

Pohjan ollessa uunissa, tee täyte sekoittamalla kaikki täytteen aineet keskenään. Maista sokerin määrä kohdilleen. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista piirakkaa 180 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes piirakan pinta on lähes kokonaan asettunut eli reunoilta kiinteä, mutta keskeltä hyllyy ihan aavistuksen. Anna jäähtyä jääkaappikylmäksi ennen syömistä.

Vinkki:
* Täyte on todella pehmoista. Jos kaipaat puruvastusta, voit laittaa täytteen joukkoon esim. marjoja tai pieniä omenanpaloja.

Pikainen omenapiirakka

Omenakausi on herkullinen, mutta mielestäni aivan liian lyhyt. Taas kerran se meni sellaista vauhtia, ettei meinannut mukaan päästä. Muutama juttu tuli sentään tehtyä tänäkin vuonna; kolme piirakkaa sekä erilaisia hilloja ja hieman myös pelkkää sosetta. Hilloihin palaan vielä tällä viikolla, mutta tässä ens alkuun yhden, tosi tosi helpon piirakan ohje, jos vaikka teillä sattuu olemaan kotimaisia omppuja vielä saataville. Ja voihan tämän toki leipasta myös talvellakin, vaikka kotimaisia omenoita ei enää olisikaan tarjolla. Herkkua!

Tein piirakan jo jokin aika sitten, kun kaveri oli tulossa kylään vauvansa kanssa omenapuiden notkuessa omppuja. Kaivoin vanhan tutun ja turvallisen murupäällisen sisältävän omenapiirakan ohjeeni esille ja aloin leivontapuuhiin. Vaikka kauramurupäällinen on ehdoton lempparini tällaisissa piirakoissa, jätin sen tällä kertaa pois ja ripottelin pinnalle vain kanelia ja sokeria. Samalla testailin voiko öljyä ja sokeria vielä vähentää koostumuksen ja maun kärsimättä. Ja kyllä näimmä vaan voi. Muutoksista huolimatta piirakassa oli juuri passelisti makeutta. Mutta sokerin vähentämisestä seurasi pieni muutos rakenteeseen. Alkuperäisohjeen höttöinen ja kuohkea rakenne muuttui hieman tahmaisemmaksi, tosin ei mitenkään huonolla tavalla. Piirakasta tuli vain erilainen, mutta silti aivan ihanan makuinen ja niin kostea, ettei se kaivannut viereensä mitään ylimääräisiä kastikkeita tai jäätelöä. Kaverini mukaan tämä oli kuin äidin omppupiirakka :)

Pikainen omenapiirakka

n. 22 cm vuokaan 

Taikina:

2 kananmunaa

1 dl öljyä

1.5 dl (omena)mehua

3 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

0.5 tl suolaa

1.5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria 

Päälle:

n.4 pientä hapanta omenaa

sokeria

kanelia

Ohje:

Mittaa taikinan kaikki aineet kulhoon ohjeen mukaisessa järjestyksessä ja sekoita nopeasti sekaisin, älä vatkaa. Kaada taikina piirakkavuokaan ja levitä tasaisesti pohjalle. Kuori ja lohko omenat. Lado omenanpalat pohjan päälle. Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia. Laita koko komeus uuniin. Paista 180 asteessa, kunnes piirakka on kypsä eli n. 30-35 minuuttia.

Vinkki:
* Saat pellillisen piirakkaa, kun teet taikinan kolminkertaisena.

* Pohja on itsessään miedohkon vaniljan makuinen. Jos haluat, voit maistaa sitä vaikka kardemummalla tai ylimääräisellä kanelilla. 

* Kokeile piirakkaan myös muita marjoja tai hedelmiä

Mehevä omena-murupiirakka

Nuorimman tyttömme 4-vuotissynttäreitä juhlittiin viime viikonloppuna ensimmäisen vierasjoukon kanssa. Toiset juhlat vietetään tämän viikon sunnuntaina. Naputtelen synttärien leivonnaisohjeita blogiin vasta toisten juhlien jälkeen, mutta tässä välissä laittelen luonnoksiksi kertyneitä, ajankohtaisia ohjeita, kuten tämän herkullisen omenapiirakan ohjeen :)

Sain elokuun puolivälin jälkeen kassillisen suht happamia omenoita syötäväksi. Omppujen tuoja oli tulossa kylään vahtimaan lapsia, ja halusin tarjota piirakkaa syötäväksi sillä välin, kun me vanhukset oltaisiin poissa. Monet olivat samoihin aikoihin tehneet blogistani löytyvää mustikka-murupiirakkaa ja sain siitä idean kokeilla tuota samaista ohjetta myös omenoista. Samalla tein taikinan hieman kauraisemmaksi. Piirakasta tuli ihanan mehevä. Se maistui hieman omena-kaurapaistokselle, nams!

Pelkäsin jo piirakan kuivuneen, sillä unohdin kaikessa kiireessä piirakan uuniin 5 min. pidemmäksi ajaksi kuin piti, mutta eipä sille käynytkään mitenkään. Piirakka oli tuosta huolimatta erittäinen mehevä, tai sanoisinkos kostea. Ja päällä rapeaa kauramurua, mums. Sitä olisi voinut olla vaikka paljon paljon enemmänkin. Ensi kerralla sitten :)

Piirakkaa maistellessani mieleeni tuli kolmisen vuotta sitten tekemäni omenapiirakka murupäällisellä, joka maistui hyvin samantapaiselle. Itseasiassa kun vertailin ohjeita, niin miltei ainut ero ohjeissa olikin se, että tässä osa vehnäjauhoista on korvattu kaurahiutaleilla. Molemmat versiot ovat toki herkkua, mutta kyllä tämä kaurainen taisi voittaa kisan pikkiriikkisellä erolla edelliseen versioon! Tässä tulee ohje:

Omena-murupiirakka

1/2 pellillistä piirakkaa 

Aineet:

1 dl juoksevaa margariinia

  1.5 dl sokeria
  2 dl vehnäjauhoja
  1.5 dl kaurahiutaleita
1.5 tl leivinjauhetta
1.5 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

1 muna
  1 dl maitoa
n. 4 pienehköä omenaa siivutettuna
hieman sitruunan mehua

hieman kanelia 

Ohje:

Sekoita kulhossa keskenään rasva, sokeri, jauhot, hiutaleet, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola. Sekoittele, kunnes seoksesta tulee murumaista. Ota muruseoksesta päällistä varten sivuun n. 1 dl eri kulhoon. Lisää jäljelle jääneeseen muruseokseen muna ja mittaa sekaan myös maito. Hurauta voimakkaasti käsin vispilällä vatkaten kaikki aineet nopeasti sekaisin, mutta älä vaivaa taikinaa enempää kuin tarpeen

Kaada taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja levitä tasaiseksi. Siivuta omenat ja pirsko päälle sitruunan mehua. Laita taikinan päälle siivutetut omenan viipaleet. Laita omenoiden päälle hieman kanelia ja ota jäljelle jäänyt (n.1 dl) muruseos ja ripottele se pinnalle.

Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes pinta tuntuu kiinteän kypsältä. Anna jäähtyä hetki ennen paloiksi leikkaamista.

Vinkki:
* Piirakka on parhaimmillaan heti pian uunista ottamisen jälkeen. Piirakka maistuu toki seuraavanakin päivänä, mutta murupäällisen rapeus kärsii jäähtymisestä.

Kuvaamisen kanssa oli vähän ongelmia, enkä meinannut millään saada sellaista kuvaa, josta näkyisi piirakan kostea koostumus, ja jonka avulla pystyisi kuvittelemaan tämän ihanan omenapiirakan maun :)

Punaherukkainen kinuskipiirakka piparmintulla

Päästiin poimimaan ensimmäinen erä punaherukoita (=kahdesta pensaasta toinen tyhjäksi) heinäkuun alkupuolella. Sato oli yllättäen melko hyväkin, vaikka kävin taas lintujen kanssa pientä taistelua siitä, kumpi saa niistä enemmän syötävää. Tällä kertaa linnut hävisivät taistelun ja perheen käyttöön saimme poimittua molemmista pensaista marjoja reilu 4 kiloa. Eilen kävin vielä tyhjentämässä naapurin pensaita, joten eiköhän näillä punaherukoilla hetken aikaa pärjätä. Osa päätyi pakkaseen talven varalta, ja osasta tuli leivottua tuoreeltaan. Tämä banoffeen tyyppinen kinuskipiirakka oli ensimmäinen juttu, jonka väsäsin. Piirakkaa tarjottiin kylään saapuneille tyttöjen leikkikavereille ja heidän äidillensä. Hyvin maistui ja eräs syöjä totesikin piirakan olevan lähes täydellinen. Kyseiseltä syöjältä tuo on jo aikamoinen kohteliaisuus :)

Olen tehnyt tällaisia punoffee-piirakoita jo aiempinakin vuosina. Koska mulla on jonkinlainen pakkomielle tuunata jokaista, herkulliseksikin havaittua leivonnaista, viime vuonna piirakkaa maisteltiin kardemummalla maistettuna. Tällä kertaa kohnasin hetken nettiä, ja sain sieltä idean yhdistää punaherukkaan piparminttua. Ja kyllä, aikas hyvää oli. Raikasta, makeaa ja kirpeää samassa paketissa, mmmmm!

Myös pohja koki muutoksen ja tein siitä rasvattoman korvaamalla voin maidolla (samaan tapaan kuin parissa aiemmassa juustokakussakin). Lopputulos ei ehkä ole aivan niin rapea kuin voita käytettäessä, mutta toimii mielestäni oikein hyvin, kunhan pitää maidon määrän maltillisena, eikä siis lutraa sen kanssa keksejä likomäriksi.

Mmm. Tätä kun saisi lisää.. :)

Punaherukkainen kinuskipiirakka piparmintulla eli punoffee

noin 24 cm

Pohja:

200g Digestive -keksejä

n. 3 rkl maitoa

Täyte:

2.5 dl Flora Vispiä
1.5 rkl vaniljasokeria
1 prk karamellisoitua kondensoitua maitoa

3 tippaa piparminttuöljyä

n. 2.5 dl punaherukoita

Pinnalle:
n.1 dl punaherukoita 

mansikoita

piparmintun lehtiä

Ohje:
Hienonna keksit ja sekoita joukkoon maitoa sen verran, että keksin murut pysyvät juuri ja juuri kasassa, kun niitä puristaa kämmenen välissä. Laita irtopohjavuoan reunat tarjoilulautasella ja painele keksiseos vuoan sisäpuolelle. Laita pohja hetkeksi jääkaappiin. Vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi ja mausta vaahto sokereilla. Sekoita kondensoidun maidon joukkoon piparminttuöljy.

Levitä pohjan päälle kondensoitu maito. Ripottele päälle punaherukoita. Levitä kermavaahto marjojen päälle ja ripottele pinnalle lisää punaherukoita, mansikoita ja piparmintun lehtiä.

Vinkki:

*Kokeile punaherukoiden sijasta piirakkaan muita kirpeitä marjoja, tai vaikkapa mansikoita.

Valkosuklaa-raparperipiirakka

Nyt kun vielä on hetken raparperiaikaa jäljellä, jaan tänne tämän valkosuklaisen raparperipiirakan ohjeen ja jatkan synttäritarjottavien kirjoittelua taas tämän herkun jälkeen :) Pihahommilla ja leipomisella on näimmä minuun piristävä vaikutus, sillä vaikka vauva olikin nukkunut levottomasti edellisyöt ja väsymys painoi, löysin itseni pihalta mm. laittamassa herukkapensaiden päälle verkkoja lintujen suojaksi, kaivamassa muutaman luumupuun alun pois leikkimökin vierestä ja tonkimassa muutamia ohuita raparperin varsia talteen. Kyllä oli noiden jälkeen taas kiva olo :) Seuraavana päivänä äitini oli tulossa kylään ja nuo raparperit lojusivat pöydällä. Eikös siitä sitten alkanut leipomisvimma. Valkosuklaa on raparperin hyvä ystävä, joten niistä syntyi lopulta tämä herkullinen piirakka, joka toimi samalla myös synttärikakkunani. Huih, 40 alkaa pikku hiljaa lähestyä..

Tuo muhkea pohja on taas helppoakin helpompi aineet-vain-kulhoon-ja-sekaisin -tyylinen, jonka tekemiseen ei montaa minuuttia kulu. Ihan lemppareita tällaiset taikinat, varsinkin kun lopputulos on ilmava, kostea ja muhkea :)

 Raparperi-valkosuklaapiirakka

n. 20 cm vuokaan

Aineet:

0.5 dl öljyä

1.75 dl piimää (tai kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia)

1 kananmuna

1 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

0.5 tl soodaa

0.5 tl suolaa

100 g valkosuklaata

4 dl (n. 200 g) pieniä raparperin paloja 

Ohje:

Pilko suklaa noin puolen sentin kokoisiksi paloiksi. Mittaa kaikki muut aineet kulhoon, paitsi valkosuklaa ja raparperin palat. Sekoita nopeasti sekaisin. Kaada taikina voideltuun n. 22 cm vuokaan. Ripottele pinnalle yli puolet raparperinpaloista, sen jälkeen valkosuklaan palat ja lopuksi vielä loput raparperin palat. Piirakka on tässä vaiheessa suunnilleen tämän näköinen.

Paista uunin keskitasolla 180 asteessa n. 35 minuuttia, kunnes piirakka on kypsä. Koita kypsyys esim. hammastikulla. Jos tikkuun ei tartu raakaa taikinaa, on piirakka kypsä. Anna jäähtyä hetki.

Vinkit:
* Kokeile korvata raparperi muilla kirpeillä marjoilla. Esimerkiksi puolukoilla, punaherukoilla tai vadelmilla.

* Paistoaika riippuu vuoan koosta. Käytin noin 20 cm vuokaa, jolloin paistoaika oli pidempi, kuin olisi ollut isommalla vuoalla. Myös uuneissa on eroja, joten kypsyys kannattaa tarkistaa heti, kun piirakkaa tuntuu keskeltä kevyesti koitettuna kiinteältä (mutta edelleen pehmeältä).