tiistai 30. syyskuuta 2014

Liukuvärjätty täytekakku


Tässä kuopuksemme synttärijuhlien toinen kakku. Kokeilin kakkuun liukuvärjäys-tekniikka. Monessa blogissa liukuvärjäys on tehty pursottamalla, mutta itse kiireen keskellä otin hieman pelkistetymmän keinon käyttöön ja levitin värit käsipelillä kakun pintaa. Ihan kiva tuli mielestäni näinkin :)


Kuvat tuli otettua kiireessä. Kokopäivätyöt ilmiselvästi häiritsevät tätä ihanaa harrastusta  ;) , eikä juhlavalmisteluja pysty tekemään paljoakaan etukäteen. Tällä kertaa olin varannut kaiken juhlatarjottavan leipomiseen vain yhden päivän. Ja koska leivottavaa on paljon, ei kuvaamiseen tule kiinnitettyä niin paljon huomiota ja taustanakin taisi miltei joka leivonnaisessa olla tämä tumma lakana. Postauksen loppupuolella on vielä muutama kuva vaaleaa taustaa vasten. Niistä näkee väritkin ehkä hieman selvemmin.


Kakun päälle lenteli muutama varastosta löytämäni perhonen, joiden tekemistä kokeilin hätäisesti jo muutama kuukausi sitten. Perhoset on tehty kaulintamassasta. Päälle olen ripotellut kimalletta (edible glitter, rainbow dust). Vaikka tuo kimalle on syötävää, sitä ei siitä huolimatta suositella nautittavaksi. Se onkin aika passeli juuri ei-syätäväksi tuleviin koristeisiin, joissa kaivataan enemmän "pling pling"-efektiä mutta suoraan kakun päälle en suosittele sitä laitettavaksi.


Varasin kuorrutukseen vispivalmistetta 5 dl ja siitä jäi reilusti yli. Parempi tietenkin näin päin, ettei tarvitse murehtia kerman loppumista kesken kuorrutuksen. En merkannut ohjeeseen tarkkaa määrää, sillä määrät saattavat poiketa toisistaan paljonkin, riippuen valmisteesta. Kuohukerman ja vispikerman välilläkin on aika paljon eroja; vatkattua kuohukermaa tulee määrällisesti noin kolmannes vähemmän kuin vispikermaa.

Tässä tarkemmat tiedot ja alempana vielä liukuvärjäystekniikkaa muutamin vaihekuvin. Täytteenä oli muuten taas iki-ihana puolukka-kinuskitäyte :)

Liukuvärjätty täytekakku

Kakun halkaisija n. 20 cm

Pohja:
4 munan sokerikakkupohja

Täyte:

Kuorrutukseen:
n. 3-4 dl vispikermaa tai muuta vastaavaa valmistetta
vaniljasokeria
pastevärejä

Koristeet:
perhoset pastaväreillä värjättyä kaulintamassaa, päällä syötävää kimalletta

Ohje:

Kakun kuorruttamista varten vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon hieman vaniljasokeria. Jaa kermavaahto kolmeen kulhoon ja värjää pastaväreillä eri värisiksi. Levitä kakun päälle kerros yhtä väriä. Tasoita. Puhdista levityslasta ja valitse seuraava väri.


Levitä kakun yläreunaan kerros kermavaahtoa. Tasoittele kevyesti."Söhrötä" eli sekoittele kuorrutusten raja kevyesti vaikka lastalla. Sekoittele sitä enemmän, mitä epäselvemmän rajan haluat. tasoita tämän jälkeen sivusta. 


 Levitä kakun alareunaan vielä viimeinen, erivärinen kermavaahto. Sekoittele taas eri väristen kermojen rajaa hieman epäselvemmäksi. Vedä reunat vielä tasaiseksi palettiveitsellä. Nyt kuorrutus on valmis :)



Vinkki:
* Vaihekuvistakin näkee, etten laittanut kakun pintana "murukerrosta" ennen kuin leivitin kermat päälle. Murukerrokselle tarkoitan kakun pinnalla olevaa ohutta kreemi- tai kermavaahtokerrosta, joka pitää kakun pinnassa oleva murut kiinni kakussa, jotta ne eivät suttaa päälle tulevaa kermavaahtokerrosta. Itselläni oli olevinaan kova kiire ja jätin murukerroksen laittamatta. Tämän seurauksena irtonaiset kakun murut tuppasivat nousemaan kerman pintaan, eikä jälki ole niin siisti kuin voisi olla. Eli suosittelen kakun kuorruttamista ohuelti esim. värjäämättömällä kermavaahdolla ennen värillisten kermojen levittämistä.


Otin korkatun kakun reunoilta kuvia vielä juhlien jälkeenkin. Näistä värit ovat paljon luonnollisemmat, kuin ensimmäiset, tummaa taustaa vasten otetuissa kuvissa. 


Raikas minttu-limemousse kakun väliin tai jälkiruoaksi


Tämän raikkaan mintun ja limen makuisen moussen voi laittaa kakun väliin tai sen voi syödä sellaisenaan raikkaana jälkiruokana. Täyte sopii myös hyvin vaikka juustokakkuihin. Juustokakkua tehdessä liivatessa kannattaa laittaa hieman enemmän.

Kehittelin jo keväällä työkaverin kakkuja varten tätä täytettä. Kakun täytteeksi tulevaan mousseen tarvitaan itsetehtyä, todella helppotekoista minttusiirappia. Testailin siirapin tekemistä (ja samalla minttumoussen) erikseen sekä  mintun että piparmintun lehdistä. Minttulehdet antoivat selvästi raikkaamman maun kuin piparmintun lehdet, vaikka niitä oli puolet vähemmän. Lehdet tosin ovat suuremmat, joten makuakin liukenee enemmän. Minttu korosti limen raikkautta, mutta pidin myös piparmintun lempeämmästä, mutta silti limeä korostavasta mausta. Erittäin hyvä kombinaatio kuitenkin syntyi yhdistämällä nämä kaksi täytettä. Tämä täyte siis sisältää sekä mintun että piparmintun lehtiä, mutta halutessaan voi käyttää vain toista ja laittaa sitä vain hieman ohjetta enemmän.

Mintun ja piparmintun aromit irtoavat parhaiten joko sokerin avulla kiehauttamalla niitä sokeriliemessä tai hienontamalla lehdet erittäin hienoksi, jolloin aromaattiset öljyt vapautuvat. Miedomman maun sokeriliemeen saa keittämällä siirappi oksien kanssa ja poistamalla oksat jäähtymisen jälkeen. Jos kaipaa vahvempaa makua, kannattaa lehdet hienontaa ennen sokeriin sekoittamista ja jättää siirappiin. Omaan makuuni mintun aromi tuli lehtisilppua käytettäessa liiankin vahvaksi, ja pidin huomattavasti enemmän oksineen keitetystä versiosta. Toki lehtisilppua voi laittaa vähemmän, jolloin maku ei ole niin voimakas. Tässä ohjeessa määrät on sen mukaan, että lehdet poimitaan varsineen pois keittämisen jälkeen.

Täyte saattaa kuullostaa hankalata siirapin keittämisineen, mutta sitä se ei ole. Siirappi keittyy melkein itsestään ja siirapin jäähtyessä on hyvä aika kaivaa kulhot, vatkaimet ja loput aineet esille. Suosittelen tätä täytettä raikkaiden makujen (ja Mojiton) ystäville :)

Raikas minttu-limemousse täytekakkuun

n. 26 cm kakun yhteen väliin kunnon kerros (kuten kuvassa) tai kahteen väliin ohuemmat
TAI n. 20 cm kakun kahteen väliin kunnon kerrokset

Minttusiirappi:
1 1/2 dl tummaa ruokosokeria
1 dl vettä
1-2 mm vaniljajauhetta
1 oksa vihreää minttua (=n. 10 isoa mintun lehteä)
3 lyhyttä kokonaista oksaa (n. 25 lehteä) piparminttua

Täytteeseen lisäksi:
100 g maustamatonta tuorejuustoa
250 g maitorahkaa
2.5 dl Floran vispikermaa (tai muuta vastaavaa vispivalmistetta)
 2 limen raastettu kuori ja mehu (yht. 5 rkl mehua)  
2.5 tl liivatejauhetta
(vihreää pastaväriä)

Ohje:
Aloita minttusiirapin teolla. Jos haluat korostaa mintun makua, laitan lehdet kattilaan revittyinä ja jätä ne siirappiin. Jos haluat miedomman maun, laita mintut kattilaan oksineen päivineen ja poista oksat siirapin jäähdyttyä. Mittaa siis kaikki minttusiirapin ainekset kattilaan. Kiehauta ja keitä hiljalleen noin 5-10 minuutin ajan. Nosta kattila liedeltä ja anna jäähtyä.

Kun siirappi on jäähtynyt, tee lopputäyte. Vatkaa Flora Vispi vaahdoksi. Lisää tuorejuusto tai maitorahka ja vatkaa sekaisin. Pese limet hyvin ja raasta limen kuori täytteen joukkoon. Purista limeteistä mehut. Sekoita liivatejauhe sekä 2.5 rkl limen mehua keskenään. Anna turvota. Kun liivate on turvonnut, lämmitä sitä mikrossa n. 15-20 sekuntia, kunnes se sulaa. Lisää liivateseos täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Vatkaa joukkoon vielä loput limen mehusta. Tarkista maku. Kaada täyte kostutettujen kakunpalasten väliin tai annostele jälkiruokamaljoihin. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 6 tuntia tai yön yli.


Vinkit:
 * Täytteeseen ei välttämättä tarvitse käyttää molempien minttujen lehtiä vaan ne voi toki korvata vain toisilla lehdillä. Samalla kannattaa huomioida, että piparmintun lehtiä pitää käyttää suhteessa ainakin 3 kertaa enemmän kuin mintun lehtiä ja samoin siis mintun lehtiä vain ehkä noin kolmannes piparmintun lehdistä.

* Maistele valmista moussea ja lisäile halutessasi siihen lisää mintun tai piparmintun lehtiä pieneksi hienonnettuina tai limen kuorta hienonnettuna. Hienontaminen tuo aromit voimakkaammin esille.

* Moussen voi jakaa myös annoskulhoihin ja nauttia vaikka jälkiruokana.

* Jos mielit Mojito-drinkin makuista kakkua, lisää drinkin makumaailmaa kakkuun saan, jos kostutat kakun ennen täytteen laittamista rommi-vesi-seoksella. Itse tein näin ja täyte tunnistettiin Mojitotäytteeksi miltei samantein :)

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Lusikkaleivät (sokeroidut)


Olen saanut ilmeisesti ainakin osan leivontainnostuksestani tartutettua jälkipolville. Nimittäin miettiessäni kuopuksen synttäritarjottavia, esikoisemme 5 v. pyysi päästä auttamaan niiden suunnittelussa ja tekemisessä. Hän miettikin aina päikkäreille mennessään leivonnaisia ja kertoi ideoista heti herättyään :) Viikko ennen juhlia tyttö alkoi selaamaan lahjaksi saamaansa Leivonta-kirjaa ja esitteli kaikki ne ohjeet, joita halusi pöydästä löytyvän. Ja niitä ohjeitahan riitti! Eräs ohjeista oli lusikkaleipien ohje. Olen joskus lapsena syönyt lusikkaleipiä ja muistan niiden olleen kovia ja mauttomia, enkä ole siksi tehnyt niitä koskaan. Halusin antaa niille kuitenkin tilaisuuden ja kokeilla, josko itsetehdyt maistuisivat paremmilta. Ja pakko myöntää, että nämä kyllä maistuivat niin paljon paremmilta, että näihin melkein tuli pienoinen himo.


Ennen taikinan tekoon ryhtymistä tein pienen tutkimusmatkan nettimaailmaan. Sieltä löytyi yksi hyvä vinkki lusikkaleipien tekoon. Eli voi on hyvä paahtaa ennen taikinan tekemistä. Voin ruskistaminen antaa lusikkaleiville aivan ihastuttavan kinuskin maun, nam! Paahtamisen kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkka, sillä kun voi alkaa saamaan väriä, muuttuu väri nopeasti kauniin kullanruskeasta tummaksi ja palaneeksi. Kattilan vieressä on siis hyvä seisoskella ja tarkkailla tilannetta. Muuten näiden teossa ei olekaan mitään vaikeaa, mutta aikaa saa kulumaan jonkin verran taikinan muotoiluun. 


Lusikkaleivät

n. 80 puolikasta eli 40 kokonaista

Taikina:
200 g voita
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3.75 dl (250 g) vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Väliin:
esim. mansikka-/omena-/vadelmamarmeladia

Pinnalle:
Siro-sokeria

Ohje:
Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää lämpöä ja kuumenna voi kiehuvaksi. Keittele kullanruskeaksi. Tarkkaile kattilan vieressä voin paahtumista, sillä voi palaa helposti. Ota kattila pois levyltä heti kun voi on saanut kauniin värin ja vaahto on laskeutunut. Lisää joukkoon sokeri. Anna voin jäätyä haaleaksi. Voit nopeuttaa jäähtymistä laittamalla kattilan kylmään vesialtaaseen ja sekoittamalla voi-sokeriseosta aina välillä. 

Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja sooda keskenään. Lisää voi-sokeriseoksen joukkoon vain sen verran sekoittaen, että kaikki aineet juuri ja juuri sekoittuvat. Älä vaivaa taikinaa.

Käytä muotoiluun lusikkaa, jossa on mahdollisimman syvä pesä. Näin saat puolikkaista kauniin muotoisia. Myös matalammalla lusikalla muotoilu onnistuu.

Taikinan voi painella lusikkaan monilla tavoilla, mutta näytän nyt miten me tytön kanssa teimme sen. Ota lusikan pesään kunnolla taikinaa. Jos lusikka ei ole kovin syvä, ota taikinaa reilusti enemmän, kuin lusikan pesään mahtuu. Paina lusikan pesää esim. pöydän tai korkeahkon leikkuulaudan reunaa vasten tän tapaisesti. 


Paina sen verran, että taikinaa jää tasainen n. 1-2 mm kerros tason ja lusikan reunan väliin. Lopputulos näyttää kutakuinkin tältä.

 
Poista ylimääräiset taikinat lusikan reunalta. Poista lusikkaan muotoiltu taikina liu'uttamalla se pois ja laita leivinpaperin päälle pellille. Kannattaa varmistaa, että leivinpaperi on kokonaan pellin reunojen sisäpuolella = tasaisesti reunoja myöten pellillä, jotta myös laitimmaiset keksin puolikkaat paistuvat tasaisesti.

Paista 175 asteessa n. 14 minuuttia, kunnes puolikkaat tuntuvat kiinteiltä ja ovat saaneet aavistuksen väriä pintaansa. Pallerot alkavat rusehtua todella nopeasti, joten kannattaa seisoskella tai istuskella uunin vieressä katsomassa tilannetta. 

Ripottele sokeria puolikkaille kun ne ovat vielä lämpimiä, ei kuitenkaan enää kuumia. Voit tehdä sokeroinnin myös vasta täyttämisen jälkeen. Täyte jäähtyneet puolikkaat ohuella kerroksella vadelmamarmeladia. Täytettä keksien väliin mahtuu yllättävän vähän, vain sipaisu riittää. Jos täytettä on liikaa, et pursuilee yli eikä keksit puolikkaat pysy kovin helposti yhdessä vaan liukuvat pois paikoiltaan. Jos et suorittanut keksin puolikkaiden sokerointia ennen täyttämistä, tee se nyt. Laita pieneen matalaan kulhoon Sirosokeria. Laita täytetty lusikkaleipä kippoon ja kierittele varovasti se sokerissa kauttaaltaan.


Vinkkejä:
* Voit maustaa taikinan halutessasi 1 tl kardemummaa
* Jos taikina on liian kylmää, sitä on vaikea muotoilla ja se murustuu helposti. Lämmitä murustuvaa taikinaa tarvittaessa heti mikrossa, niin sitä on taas helpompi käsitellä. Murustuva taikina lämpenee myös lämpimien käsien välissä, kun taikinaa ottaa käteen reilun lusikallisen. 

* Myös liian lämmintä taikinaa on vaikea käsitellä. Laita taikina tarvittaessa hetkeksi jääkaappiin kovettumaan. Siis vain hetkeksi, se kovettuu ja kylmettyy aika nopsaan.

* Valmiit täytetyt ja sokeroidut lusikkaleivät voi pakastaa. Laita lusikkaleivät rasiaan kerroksittain ja kerroksien väliin leivinpaperia.

* Tuoreet, mureat ja kovat lusikkaleivät pehmenevät muutamassa päivässä tiiviisti suljetussa rasiassa .


perjantai 26. syyskuuta 2014

Helppo ja mehevä omenapiirakka kauramurupäällisellä (maidoton)


Juhlatarjoilujen kirjoittaminen jatkuu tällä pehmoisella omenapiirakan ohjeella. Haluan aina leipoa juhliin mahdollisimman paljon erilaisia juttuja, mutta usein aika tulee vastaan ja tunnit uhkaavat loppua kesken. Tämä takia osan leivonnaisista on hyvä olla helppoja, nopeita, mutta siitä huolimatta herkullisia. Sitä tämä piirakka todellakin on. Pohja on "aineet vain nopeasti sekaisin"-tyyppinen, jossa vatkaimen voi jättää kaappiin. Kulhojakin koko piirakan tekemiseen tarvitaan vain 1.

Piirakan pohja on aivan mahdottoman pehmeä, mehevä, kostea, muhkea ja päällä rapsahtaa samaan aikaan rapeaakin rapsakampi kauramuru miedolla kanelilla. Tämä osoittaa, että on mahdollista tehdä helppoa, mutta samaan aikaan myös herkullista. Voiko piirakalta tämän enempää toivoa ;)


Rapea kauramurupäällinen kruunaa muuten niin pehmoisen piirakan. Laitoin ensimmäisen kerran tuon murupäällisen piirakan päälle parisen vuotta sitten ja jäin heti koukkuun! Olen niin ihastunut tuohon päälliseen, että on todella hankala tehdä omenapiirakkaa ilman sitä. Tuntuu, että piirakka ei enää ole piirakka ilman kauramurua. Siitä tulee mieleen omenakaurapaistos. Ja sehän vasta hyvää on, ainakin allekirjoittaneen mielestä.


Ohje on muokattu muutama vuosi sitten tekemästäni omenapiirakasta.

Mehevä omenapiirakka

n. 22 cm irtopohjavuokaan

Taikina:
2 kananmunaa
1.25 dl öljyä   
1.25 dl mehua
3 dl vehnäjauhoja
1.5 dl sokeria
0.5 tl suolaa
1.5 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria 

Päälle:
n.4 pientä hapanta omenaa
1.5 dl kaurahiutaleita 
50 g maidotonta rasvaa (Keijua) sulatettuna (tai jos maito käy, niin muuta rasvaa)
0.5-0.75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia

Ohje:
Mittaa taikinan kaikki aineet kulhoon ohjeen mukaisessa järjestyksessä ja sekoita nopeasti sekaisin, älä vatkaa. Kaada taikina piirakkavuokaan ja levitä tasaisesti pohjalle. Kuori ja lohko omenat (tai makusi mukaan muita hedelmiä/marjoja). Lado omenanpalat pohjan päälle. Sekoita kaurahiutaleiden joukkoon margariinia, sokerit ja kanelia. Tämän voit tehdä samassa kulhossa missä teit taikinankin. Ripottele kauraseos omenalohkojen päälle ja laita koko komeus uuniin. Paista 180 asteessa, kunnes pinta on kauniin ruskea eli n. 30-35 minuuttia.

Vinkki:
* Saat pellillisen piirakkaa, kun teet taikinan kolminkertaisena. Käytä korkealaitaista peltiä, sillä piirakasta tulee todella muhkea!

* Voit säädellä kauramurupäällisen sokerin määrää omenoiden happamuuden mukaan. Happamille omenille hieman enemmän sokeria ja ei-niin-happamille riittää vähempi. Suosittelen kuitenkin piirakkaan happamia omenia. Niistä tulee eniten makua ja ne sopivat muuten miedon makuiseen pohjaan hyvin.

* Pohja on itsessään miedohkon vaniljan makuinen. Jos haluat, voit maustaa sitä vaikka kardemummalla tai ylimääräisellä kanelilla. 

* Kokeile piirakkaan myös muita marjoja tai hedelmiä




En tiedä onko kamerassani jokin vika vai tekeekö syysilma tepposet, sillä kuten edelliset viipalepikkuleivät, niin myös osa näistäkin kuvista näyttävät silmiini hieman vihertäviltä.. Toivottavasti piirakan pehmoisuus ja muhkeus välittyy silti :)

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Viipalepikkuleivät hillosydämellä (munaton)


Viipalepikkuleipien teko on ihanan helppoa! Jos tavallisten keksien nykertäminen ei kiinnosta, niin nämä valmistuvat nopeasti ja helposti. Keksit paistetaan tankoina ja leikataan paloiksi vasta uunista ottamisen jälkeen. Ja maku on aivan ihana!



Harjoittelin näiden tekemistä ennen tyttömme juhlia. Malttamattomana maistelin tuoretta keksiä ja totesin sen olevan liian murenevainen. Kun pikkuleivästa nappasi kiinni, toinen puoli lerpahti ja tipahti pöydälle. Muutin sitten hätäpäissäni taikinaohjetta ja tein toisen keksitaikinan; lisäsin jauhoja ja muutin tankojen kokoa ja paistoaikaa. Eipä auttanut tuokaan, vaan sama ongelma jatkui edelleen. Jälkikäteen huomasin olleeni aivan liian hätäinen, sillä parin päivän päästä keksit olivat asettuneet ja kestivät siirrot hyvin. Ja makukin oli kohdillaan :)


Täytteeksi testailin  mansikka ja vadelmamarmeladia. En tosin samaan aikaan vaan eri kerroilla. Mansikkaversiot olivat omaan makuuni ehdottomasti maukkaampia, ne meinasivat viedä keilen. Vein mielestäni epäonniset keksit töihin ja siellä niitä kehuttiin. En tosin tiedä kehuivatko vain lämpimikseen, mutta ehkä siinä oli ainakin osa totuutta, sillä itse pidin mausta kovinkin :) 

Niin ja kananmunalla olisi muuten varmaan saanut oikeanlaisen rakenteen heti, mutta jääräpäisenä halusin pitää kiinni munattomasta ohjeesta. Mutta hyvinhän tässä sitten lopulta kävi, kunhan malttoi odottaa tarpeeksi pitkään :) Paitsi että keksit eivät päässeetkään tytön juhlapöytään keksit, kun ne tuli tuhottua töissä.. No mutta juhliin tulikin tehtyä sitten hieman toisenlaisia, suklaisia viipalepikkuleipiä. Laitan niiden blogiin lähiaikoina. Tässä ensin helppotekoisten hilloa sisältävien viipalepikkuleipien ohje.

Viipalepikkuleivät hillosydämellä


Aineet:
200 g voita
1.5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria

Lisäksi:
n. 200 g paistonkestävää (mansikka)marmeladia

Ohje:
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja tomusokeri vaahdoksi. Aluksi seos saattaa näyttää ryynimäiseltä, mutta siitä tulee yhtäkkiä sileää. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne voi-sokerivaahtoon hyvin sekoittaen. Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa enempää kuin tarpeen eli sekoita vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat. Muotoile taikinasta kahden eri leivinpaperin päälle pitkiä n. 35 pituisia tankoja. Tankoja tulee 4 kpl. Paina kevyesti päältä hieman littanammaksi. Paina keskelle tankoa vako ja täytä se marmeladilla. Voit käyttää marmeladin levitysapuna pakastepussia.


Paista 200 asteessa noin 12-15 minuuttia, hieman tankojen paksuudesta riippuen. Anna jäähtyä hetki ja leikkaa veitsellä paloiksi. Anna palojen jäähtyä kokonaan ennen siirtämistä.

Vinkki:
* Taikinan voi maustaa hilloon sopivalla tavalla esimerkiksi kardemummalla, kanelilla tai sitruunan kuorella. 

* Keksit ovat tuoreeltaan erittäin hauraita ja rapeita, ja aivan ihanan suussasulavia. Muutamien tuntien säilömisen jälkeen ne hieman pehmenevät ja alkavat samalla kestää paremmin siirtämistä.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Pienet feta-lohipiiraat


Tein tytön syntymäpäiville yhdeksi suolaiseksi tarjottavaksi tällaisia pieniä lohipiiraita. Nämä ne vain ovat aina yhtä kivoja tarjottavia. Täytettäkin voi vaihdella makunsa mukaan. Näissä piiraissa lohta oli reilusti. Lisää makua ja suolaisuutta toi fetajuusto. Olivat oikein herkullisia!



Viime kerran kinkkupiiraista viisastuneena tein lohipiiraita kaksinkertaisen annoksen, jotteivät tällä kertaa loppuisi kesken. Nyt riittivät hyvin kahdeksalle aikuiselle kaiken muun tarjottavan keskellä ja seuraavaksi päiväksikin jäi muutama.

Pienet feta-lohipiiraat

n. 30 kpl

Pohja:

Täyte:
675 g lämminsavulohta
250 g fetajuustoa
muutama rouhaisu mustapippuria
1.5 rkl kuivattua tilliä
2 dl kermaviiliä
2.5 dl kermaa 
2.5 dl maitoa
7 kananmunaa

Lisäksi:
Muffinipelti 

Ohje:
Tee pohjataikina erillisen ohjeen mukaan. Kaulitse se ohueksi levyksi. Leikkaa taikinasta hieman muffinipellin koloja suurempia neliöitä. Laita palat koloihin ja painele kevyesti pohjalle ja reunoille. Laita pelti jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Tee täyte perkaamalla lohesta mahdolliset piikit pois. Yritä jättää lohet hieman isommiksi paloiksi, eli älä suottas tee lohesta ihan hienoa silppua. Sekoita kermaviiliin munat ja mausteet. Lisää lohi ja fetajuuston palat. Maista ja lisää tarvittessa hieman suolaa tai muita mausteita.

Ota muffinipelti jääkaapista. Kaada kolot melkein täyteen täytettä. Paista 200 asteessa alimmalla tasolla n. 25 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä, reunat rusehtavat, eikä täyte enää hölly. Nyt tulee ehkä se vaikein osuus eli anna piiraiden jäähtyä haaleiksi ennen nauttimista :)

Vinkki:
* Jos reunat uhkaavat saavan liikaa väriä ennen kuin täyte on kunnolla hyytynyt ja pohja täysin kypsä, laita folion pala päälle paiston loppupuolella. Suosittelen alatasolla paistamista, jotta piiraiden pohjat kypsyvät varmasti. Myös liian lyhyt paistoaika saattaa jättää piiraiden pohjat raa'oiksi. Voit myös varmistaa pohjan kypsymisen esipaistamalla pohjia ilman täytettä n. 10 minuuttia.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Karamelliset ja piparminttuiset Cake popsit


Tytön syntymäpäivien juhlatarjoilujen kirjoittaminen jatkuu tällä herkullisilla kakku-tikkari-tyyppisellä ohjeella. Tein pöytään pieniksi makeiksi suklaakuorrutettuja karamelli-kakkutaikinapopseja, sekä tikulla että ilman. Osaan tiputin vielä muutaman tipan piparminttuaöljyä. Näistä tuli tosi hyviä!

Sydämen malliset, piparmintuttomat olivat aivan selvästi lasten makuun! Kuopus söi hetkessä 4 tikkaria ja ruinasi aina vain lisää ;) Mutta kyllä me aikuisetkin popseista tykättiin. Itse pidin ehkä hieman enemmän piparminttuisista. Itse asiassa lapset eivät tainneet edes maistella noita piparminttuisia. Tikut taisivat vetää enemmän puoleensa jo ulkonäkönsä takia ja lapset päätyivät popsimaan niitä :)


Popsien tekeminen ei ollut edes etukäteen suunnitelmissa, vaan testailin ihan muuten vaan erästä vaniljaista taikinaohjetta, joka sitten piti hukata johonkin. Siitä pohjasta muuten tuli kivan mehevä ja kostea, sopisi tosi kivasti joidenkin mokkapalatyyppisten leivonnaisten pohjaksi. Pohja itsessään oli vaniljainen, mutta muuten miedon makuinen ja päälle sopisikin vaikka erilaiset marjat tai vaikka kermavaahdot ja tuoreet mansikat.


No mutta tällä kertaa pohja siis päätyi popseihin. Murustelin pohjan ja sekoitin joukkoon kaupasta löytämääni karamellin makuista tuorejuustokreemiä. Tai noin siinä paketissa luki. Tuo tuorejuusto oli maultaan jotakuinkin kinuskiksi keitetyn kondensoidun maidon ja tuorejuuston sekoitusta. Eli jos kaupasta ei löydy tuollaista tuorejuustoa, voi sen korvata noiden kahden yhdistelmällä. Puolet ja puolet on varmaan aika hyvä suhde. Tai mikäli haluaa makeamman lopputuloksen, voi käyttää pelkästään kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa. Se toimii muutenkin popseissa hyvänä kakkupohjan murujen yhdistäjänä! Maku vain tuppaa olemaan pelkällä kinuskilla melko makea, mutta silti hyvä :)


Molemmissa tekemissäni popseissa on sama vaniljan ja karamellin makuinen pohjamassa. Tein massasta aluksi sydämen mallisia karamelli-kakkutikkareita. Loppuun massaan laitoin muutaman tipan piparminttuöljyä, sekoitin välissä ja maistoin kunnes maku oli tarpeeksi vahva. Massaan meni arviolta 5 tippaa öljyä. Koitin laskea tipat tarkkaan tiputtamalla niitä varovasti lusikan kärjellä, mutta niitä mennä holahti ens alkuun sitä tahtia etten pysynyt laskuissa perässä. Piparminttyöljyn tarkan määrän saa päätettyä maistelemalla. Yksi tippa tuo makua ja raikkautta jo reilusti, joten tippojen kanssa kannattaa olla tarkka ja lisätä yksi tippa kerrallaan. Piparminttuiset popsit muistuttivat maultaan aavistuksen Pätkistä, nam!

EDIT. 22.9.2014. Korjasin ohjeeseen eksyneen painovirheen. Väitin pohjamassan riittävän kahteen annokseen, vaikka näin ei siis ole. Tein taikinan alunperin kaksinkertaisena, mutta käytin siitä vain puolet näihin popseihin ja väärä teksti oli jäänyt ohjeeseen. Mutta nyt asia kunnossa, eikä tästä tekstinpätkästä tarvi välittää, jos ei ole ehtinyt ottamaan ohjetta ylös aiemmin :)

Karamellin makuiset sekä piparminttuiset Cake popsit

n. 15 kpl karamelli-vaniljapopseja ja lisäksi n. 30 kpl piparminttuisia popseja

Taikina:
60 g leivinmargariinia
0.75 dl sokeria
0.75 rkl vaniljasokeria
1 muna
1.5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
4.5 rkl maitoa 

Lisäksi karamelli-vaniljapopseihin:
n. 150 g Karamellin makuista tuorejuustokreemiä

Ja yllä olevien lisäksi piparminttuisiin popseihin myös:
muutama tippa piparminttuöljyä

Kuorrutus:
n. 100 + 175 g Candy melts-nappeja (tumman suklaan makuisia) tai tummaa suklaata

Ohje:
Sulata rasva. Sekoita joukkoon sokerit. Vatkaa munat joukkoon esimerkiksi pallovispilällä kunnolla. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää jauhot ja maito muun taikinan joukkoon. Voit värjätä taikinaa hieman punaisella pastavärillä. Sekoita kaikki aineet sekaisin. Levitä taikina tasaiseksi kerrokseksi syvälle leivinpaperoidulle n. 20 x 15 cm kokoiselle uunipannulle. Paista 200 asteessa n. 12-14 minuuttia kypsäksi. Anna jäähtyä kokonaan.

 Murusta jäähtynyt pohja kulhoon. Sekoita joukkoon tuorejuustoa sen verran, että taikinasta tulee kiinteämpi ja siitä on helppo pyöritellä palloja. Tuorejuuston menekki riippuu kakun kosteudesta ja tahmaisuudesta. Jos massa on murustuvaa, eikä meinaa pysyä koossa, lisää tuorejuustoa.

Kaulitse kevyesti jauhotetulla alustalla paksuksi (n. 7-8 mm) n. 22 x 22 cm kokoiseksi levyksi. Ota pienellä muotilla palasia. Homma näyttää tässä vaiheessa suunnilleen tältä.



Kannattaa tehdä kaikki palat valmiiksi ennen kuin aloittaa kuorrutuspuuhat, niin kuorruttaminen sujuu liukuhihnahommana helpommin.

Sulata kuorrutusta varten n. 100 g suklaata tai candy melts-nappeja. Laita leivinpaperin pala esimerkiksi lautasen päälle. Lautasen on hyvä olla tarpeeksi iso, jotta palat mahtuvat sen päälle. Dippaa muotilla otetut palat sulan suklaan joukkoon ja nosta varovasti esim. haarukan avulla pois. Anna ylimääräisen suklaan valua pois ja laske kuorrutettu pala lautaselle leivinpaperin päälle. Jos haluat tikkarimallisen popsin, tökkää palan keskelle tikkaritikku pystyyn. Anna jähmettyä täysin ennen siirtämistä. Tikku pysyy hyvin kiinni kunnolla kovettuneessa popsissa.

Nopan mallisten popsien teko: (Näihin käytin sydän-popseista ylijääneen taikinan) Painele taikinamassasta neliön muotoinen keko. Korkeutta neliöllä saa olla sen verran, minkä kokoisia nopista haluat. Leikkaa terävällä veitsellä kuutioita. Dippaa kuutiot samalla tavalla kuin ylempänä kerrottu. Näihin noppiin käytin n. 175 g Candy melts-nappeja. Halutessasi voit laittaa näihin tikun keskelle tai jättää ne ilman. Anna kuorrutteen kovettua.

Koristele vielä haluamallasi tavalla esimerkiksi liruttamalla sulaa suklaata pakastepussin kulmaan tehytä reikää apuna käyttäen.

Vinkki:
* Kuorruttamiseen voi käyttää joko suklaata tai Candy Melts-nappeja. Itse käytän näissä Candy melts-nappeja, vaikka niiden maku ei ole läheskään niin hyvä kuin oikean suklaan. Nämä käyttämäni napit sisältävät hieman aitoa kaakaota, joten ovat maultaan hieman suklaisemman makuisia kuin pelkät vaniljaiset candy melts-napit. Käytän niitä vain siksi, että ne suttaavat vähemmän ja pinta kovettuu suhteellisen nopeasti. Lisäksi Candy Melts-nappeja käytettäessä popsien pinta tulee sen verran kovaksi, että se kestää sormien välissä pitelemisen. Ja tämä on vain hyvä juttu lasten kanssa (= vähemmän suttua suklaasormista ;) ). Suklaan heikkoja puolia on siis se, että ilman temperointia se vaatii usein pidemmän kovettumisajan ja myös pinta jää hieman harmaaksi. Niin ja temperoimaton suklaa sulaa sormien välissä tosi nopsaan. Mutta maku on toki parempi, aidompi.

* Kuorrute saattaa levitä reunoilta epäsiististi leivinpaperin päälle laitettaessa. Voi siistiä alareunoja hieman terävällä veitsellä, kun kuorrute on kovettunut. Toisaalta eipä näiden tarvikaan olla täysin siistejä, onpahan käsin tehdyn näköisiä :)

* Piparminttuöljyä myydään apteekeissa pienissä pulloissa. Se on todella voimakas öljy ja sitä käytetään yleensä vain tipoittain. Kaupassa myytävät piparminttuaromit ovat huomattavasti miedompaa ainetta, ja niitä tarvitaan huomattavasti enemmän saman piparminttuisuuden saavuttamiseen, eikä lopputulos ole täysin sama.

* Valmiit popsit voi pakastaa. Ota ne sulamaan huoneenlämpöön muutama tunti ennen tarjoilua. Popsien pintaan saattaa kertyä sulamisen aikana kosteutta, joten ne kannattaa sulatella ilmavasti, niin kosteus pääsee haihtumaan paremmin.




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...