sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Lusikkaleivät (sokeroidut)


Olen saanut ilmeisesti ainakin osan leivontainnostuksestani tartutettua jälkipolville. Nimittäin miettiessäni kuopuksen synttäritarjottavia, esikoisemme 5 v. pyysi päästä auttamaan niiden suunnittelussa ja tekemisessä. Hän miettikin aina päikkäreille mennessään leivonnaisia ja kertoi ideoista heti herättyään :) Viikko ennen juhlia tyttö alkoi selaamaan lahjaksi saamaansa Leivonta-kirjaa ja esitteli kaikki ne ohjeet, joita halusi pöydästä löytyvän. Ja niitä ohjeitahan riitti! Eräs ohjeista oli lusikkaleipien ohje. Olen joskus lapsena syönyt lusikkaleipiä ja muistan niiden olleen kovia ja mauttomia, enkä ole siksi tehnyt niitä koskaan. Halusin antaa niille kuitenkin tilaisuuden ja kokeilla, josko itsetehdyt maistuisivat paremmilta. Ja pakko myöntää, että nämä kyllä maistuivat niin paljon paremmilta, että näihin melkein tuli pienoinen himo.


Ennen taikinan tekoon ryhtymistä tein pienen tutkimusmatkan nettimaailmaan. Sieltä löytyi yksi hyvä vinkki lusikkaleipien tekoon. Eli voi on hyvä paahtaa ennen taikinan tekemistä. Voin ruskistaminen antaa lusikkaleiville aivan ihastuttavan kinuskin maun, nam! Paahtamisen kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkka, sillä kun voi alkaa saamaan väriä, muuttuu väri nopeasti kauniin kullanruskeasta tummaksi ja palaneeksi. Kattilan vieressä on siis hyvä seisoskella ja tarkkailla tilannetta. Muuten näiden teossa ei olekaan mitään vaikeaa, mutta aikaa saa kulumaan jonkin verran taikinan muotoiluun. 


Lusikkaleivät

n. 80 puolikasta eli 40 kokonaista

Taikina:
200 g voita
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3.75 dl (250 g) vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Väliin:
esim. mansikka-/omena-/vadelmamarmeladia

Pinnalle:
Siro-sokeria

Ohje:
Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää lämpöä ja kuumenna voi kiehuvaksi. Keittele kullanruskeaksi. Tarkkaile kattilan vieressä voin paahtumista, sillä voi palaa helposti. Ota kattila pois levyltä heti kun voi on saanut kauniin värin ja vaahto on laskeutunut. Lisää joukkoon sokeri. Anna voin jäätyä haaleaksi. Voit nopeuttaa jäähtymistä laittamalla kattilan kylmään vesialtaaseen ja sekoittamalla voi-sokeriseosta aina välillä. 

Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja sooda keskenään. Lisää voi-sokeriseoksen joukkoon vain sen verran sekoittaen, että kaikki aineet juuri ja juuri sekoittuvat. Älä vaivaa taikinaa.

Käytä muotoiluun lusikkaa, jossa on mahdollisimman syvä pesä. Näin saat puolikkaista kauniin muotoisia. Myös matalammalla lusikalla muotoilu onnistuu.

Taikinan voi painella lusikkaan monilla tavoilla, mutta näytän nyt miten me tytön kanssa teimme sen. Ota lusikan pesään kunnolla taikinaa. Jos lusikka ei ole kovin syvä, ota taikinaa reilusti enemmän, kuin lusikan pesään mahtuu. Paina lusikan pesää esim. pöydän tai korkeahkon leikkuulaudan reunaa vasten tän tapaisesti. 


Paina sen verran, että taikinaa jää tasainen n. 1-2 mm kerros tason ja lusikan reunan väliin. Lopputulos näyttää kutakuinkin tältä.

 
Poista ylimääräiset taikinat lusikan reunalta. Poista lusikkaan muotoiltu taikina liu'uttamalla se pois ja laita leivinpaperin päälle pellille. Kannattaa varmistaa, että leivinpaperi on kokonaan pellin reunojen sisäpuolella = tasaisesti reunoja myöten pellillä, jotta myös laitimmaiset keksin puolikkaat paistuvat tasaisesti.

Paista 175 asteessa n. 14 minuuttia, kunnes puolikkaat tuntuvat kiinteiltä ja ovat saaneet aavistuksen väriä pintaansa. Pallerot alkavat rusehtua todella nopeasti, joten kannattaa seisoskella tai istuskella uunin vieressä katsomassa tilannetta. 

Ripottele sokeria puolikkaille kun ne ovat vielä lämpimiä, ei kuitenkaan enää kuumia. Voit tehdä sokeroinnin myös vasta täyttämisen jälkeen. Täyte jäähtyneet puolikkaat ohuella kerroksella vadelmamarmeladia. Täytettä keksien väliin mahtuu yllättävän vähän, vain sipaisu riittää. Jos täytettä on liikaa, et pursuilee yli eikä keksit puolikkaat pysy kovin helposti yhdessä vaan liukuvat pois paikoiltaan. Jos et suorittanut keksin puolikkaiden sokerointia ennen täyttämistä, tee se nyt. Laita pieneen matalaan kulhoon Sirosokeria. Laita täytetty lusikkaleipä kippoon ja kierittele varovasti se sokerissa kauttaaltaan.


Vinkkejä:
* Voit maustaa taikinan halutessasi 1 tl kardemummaa
* Jos taikina on liian kylmää, sitä on vaikea muotoilla ja se murustuu helposti. Lämmitä murustuvaa taikinaa tarvittaessa heti mikrossa, niin sitä on taas helpompi käsitellä. Murustuva taikina lämpenee myös lämpimien käsien välissä, kun taikinaa ottaa käteen reilun lusikallisen. 

* Myös liian lämmintä taikinaa on vaikea käsitellä. Laita taikina tarvittaessa hetkeksi jääkaappiin kovettumaan. Siis vain hetkeksi, se kovettuu ja kylmettyy aika nopsaan.

* Valmiit täytetyt ja sokeroidut lusikkaleivät voi pakastaa. Laita lusikkaleivät rasiaan kerroksittain ja kerroksien väliin leivinpaperia.

* Tuoreet, mureat ja kovat lusikkaleivät pehmenevät muutamassa päivässä tiiviisti suljetussa rasiassa .


6 kommenttia:

  1. Nämä on niin herkullisia... kovatöisiä (ainakin omasta mielestäni), mutta niin älyttömän hyviä!
    PS. Suklaakakkupohja gluteenittoma onnistui oikein hyvin, laitan siitä postauksen lähipäivänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyviä olivat, ihan yllätyin :) Hommia näissä on sen verran, ettei ihan joka juhliin viitsi väsätä. Varsinkin tuon taikinan oikeaan malliin muotoilemiseen hujahti muutama tovi. Mutta maku korvasi tuon vaivan :) Ja hienoa, että gluteeniton kakkupohja onnistui. Tulen sitten blogiisi taas vierailulle katsomaan minkälaisen kakun teit :)

      Poista
  2. Ovat ihania...meidän suvun lempparipikkuleipiä, mitä pitää olla sukujuhlissa aina...eli siis minä saan tehä ne. Minusta ne eivät ole mit'ään lusikkaleipiä, jos ei rasvaa kevyesti ruskisteta. Ennen tein isommat määrät ihan paistinpannulla pieneissä erissä, nykyisin otan ison kattilan ja ruskistan jopa 1½ kg yhdellä kertaa...tarkkana pitää olla. Osissa ruskistamisessa on se hyvä puoli että jos joku erä menee ruskeammaksi, jätää toisen erän sitten vaaleammaksi... Käyttämäsi tekotapa lautaa vasten onkin hyvä...minä teen niin että otan käteen pienen palan taikinaa pehmittäen sen ja kämmentä vasten painan lusikan täyteen taikinaa ja vedän reunoilta pois "roiskeet"....vaikea selostaa...pitäs joskus ottaa kuva tekovaiheessa. Minun aarteita on muutama vanha syvä kahvilusikka, millä lusikkaleivät aina teen. Sokeroidut ovat kyllä huolitellumman näköisiä, siitäkin huolimatta teen useinmiten ei sokeroituja monestakin syystä. Namskis...olispan nyt aamupäivän kahveilla muutama lusikkaleipä herkkuhetkiin....

    http://mimminkeittio.vuodatus.net/lue/2007/10/lusikkaleipia

    http://mimminkeittio.vuodatus.net/lue/2013/10/lusikkaleivat-sokeroidut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin blogissasi katsomassa ohjeitasi ja vinkkejäsi ennen kuin tein omani :D Sieltä löysinkin hyvää opastusta asiaan, kiitos vielä kun jaksat aina jakaa hurjat määrät tiedoistasi! :) Tuo kattilassa ruskistaminen onkin hyvä vinkki, jos meinaa isomman satsin tehdä, mutta siinä kannattaakin tosiaan seisoskella ihan vieressä vahtimassa ettei ruskistu yli. Tuo onkin hyvä tietää, että eri osissa ruskistaessa voi enemmän ruskistuneen pelastaa :) Muotoiluun on varmaan useita eri tapoja ja itsekin hain sitä sopivaa tapaa, mikä sopi omille näpeille. Tuo lusikkaan paineleminen on tosi hyvä, jos lusikka on syvä kuten sinulla. Meiltä ei harmittavasti sellaista löytynyt, mutta sain kekseille hieman "lisäkorkeutta" painelemalla niitä lautaa vasten. Olisi varmaan muutenkin onnistunut, mutta tällä kertaa näin. Tosi ihania olivat, vaikkakin hieman suuritöisiä. Taatusti teen joskus vielä uudestaankin :)

      Poista
  3. Todella nättejä lusikkaleipiä :) Näitä ei olekaan ikinä tullut kokeiltua. Nämä varmaan ihan huomaamattomasti häviäisi kulhosta, kun ovat niin pieniä, vielä yksi, vielä yksi... ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru! Suosittele kokeilemaan, ovat tosi ihania! Vaikka tekemiseen meneekin hiukan enempi aikaa, niin maku voittaa! Vaikka haittapuolena on tuo, että katoavat helposti salakavalasti ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...