Mahdottoman hyvänmakuiset, mehevät suklaahippukeksit

Kaivoin alkuvuodesta esiin lehdistä leikkaamani leivonta- ja ruokaohjeet. Nykyaikana ohjeiden etsiminen netistä on niin kätevää, että ajattelin luopua suurimmasta osasta ohjeita, joita uskoin löytäväni googlettamalla ja jotka tuntuneet omaan keittiöön sopivilta ohjeilta. Reilusta kolmesta isosta kansiollisesta säästin vain puolisen kansiollista sellaisia ohjeita, joita kuvittelin testaavani tässä kevään aikana. Yksi niistä ohjeista oli melkein kymmenen vuotta sitten sähköpostiini tumpsahtanut Neiman-Marcus -keksiohje, jota päätin testata ensimmäisenä. Kahdella tavalla. Pullukoina. Ja littanina.

Ohjeesta tekee mielenkiintoisen se, että sähköpostin mukaan ohjeen lähettäjä oli joutunut huijauksen uhriksi ostettuaan keksireseptin Neiman Marcus-kahvilassa. "Kahden ja puolen" hintainen ohje olikin loppulaskussa ollut 250. Tästä sisuuntuneena keksiohjeen ostaja oli lähettänyt ohjeen sähköpostitse eteenpäin mahdollisimman laajalti, jotta ketään ei enää maksaisi tuosta törkyhintaisesta ohjeesta yhtään. En oikein tahdo uskoa tarinan totuuteen, mutta eipä sen väliä, sillä kyllä vain tuli mahdottoman hyvänmakuisia keksejä! Erityisesti tuoreeltaan, nams, slurps ja mums!

Mutta mutta. Pakko tunnustaa, muokkasin alkuperäisohjetta hieman. Ensinnäkin tein vain 1/4 annoksen koko ohjeesta. Tuohan ei sinällään vaikuta makuun, mutta samalla laitoin taikinaan suhteessa enemmän sekä suolaa että vaniljasokeria ja vähemmän suklaata. Myös kaurahiutaleiden suhteen olin hieman epävarma, sillä ohjeessa puhuttiin sekoitetuista/hienonnetuista kaurahiutaleista. Hurautinkin kaurahiutaleet tehosekoittimessa hienoksi, liki jauhoksi. Jos sekoitetuilla hiutaleilla tarkoitettiin kuitenkin jotain isompia krömmäleitä, meni ohje tässäkin kohtaa pieleen, Kaurahiutaleiden hienontaminen teki taikinasta aavistuksen paksumman, mitä se olisi ollut kokonaisia hiutaleita käytettäessä.

Ensimmäisen pellillisen tein ohjeen mukaan eli pyörittämällä taikinan palloiksi ja paistamalla nuo pallot. Niistä tulikin aika pullukoita. Seuraavaa peltiä varten litistin taikinapallerot littanammiksi, paistoin vähemmän aikaa ja lopputuloksena nuo littanat keksit.

Keksit siis olivat päältä rapeita, sisältä mielettömän pehmeitä ja kosteita. Niissä maistui ihanasti kaura ja suklaa. Taikinaan lisätty suola toi molempien maut esille potenssiin kymmenen. Näitä olisi voinut popsia vaikka kuinka monta. Tai taisi niitä muutama ylimääräinen suuhun hujahtaakin, siis ihan vain testimielessä ;)

Yllättäen muuten, vaikka kyse olikin samasta taikinasta, niin tuo paistotapa vaikutti myös makuun. Littanat keksit maistuivat enemmän paahteisille, kuin pullukat versiot. Ja näin kävi vaikka keksejä pidettiin uunissa vain sen aikaa, että taikina hädin tuskin ehti kypsyä eli niitä ei sen enempää "paahdettu".

Tässäpä ohje vihdoinkin. Näillä voisi vaikka ilostuttaa ystävää huomenna. Ja miksei muinakin päivinä :)

Mahdottoman hyvänmakuiset, pehmeät suklaahippukeksit

N. 30 kpl

Aineet:

125 g huoneenlämpöistä voita

1.25 dl sokeria

1.25 dl fariinisokeria

1 rkl vanijasokeria

1 muna

2.5 dl vehnäjauhoja

3 dl hienonnettuja kaurahiutaleita

0.5 tl soodaa

0.5 tl leivinjauhetta

0.5 tl suolaa

200 g suklaata (laitoin 100 g maitosuklaata, 50 g sekä valkosuklaata että tummaa suklaata)

1 dl pienemmäksi pilkottuja suolapähkinöitä

Ohje:

Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Vatkaa joukkoon muna. Kääntele taikinaan keskenään sekoitetut jauhot, hiutaleet, sooda, leivinjauhe ja suola. Pilko suklaat pieniksi paloiksi ja lisää taikinaan yhdessä suolapähkinöiden kanssa.

Kääntele, kunnes muodostuu taikinapallo.



Ota nyrkkiin taikinaa ison ruokalusikallisen verran. Puristele taikinasta pallo. Laita leivinpaperin päälle ja toista. Voit joko paistaa pallot sellaisenaan halutessasi tai litistää pallot.



Paista palloja 180 asteessa n. 9 minuuttia, littania keksejä n. 7-8 minuuttia, kunnes pinta on melkein kokonaan vaalentunut, mutta keksit ovat edelleen erittäin pehmeitä, hyvin raa'an oloisia. Keksit jälkikypsyvät vielä uunista ottamisen jälkeen. Alla kuva vielä juuri uunista otetuista kekseistä. Näitäkin olisi voinut paistaa hieman vähemmän aikaa, niin olisivat olleet vieläkin suussasulavampia. Vaikka olivat ne äärettömän kosteita ja mielettömän ihania nytkin!

Vinkki:

* Paista vain sen verran, että keksit ovat juuri juuri kypsiä tai jopa aavistuksen raakoja. Näin ne pysyvät mehevinä ja kosteina. Jos tykkäät kovemmista kekseistä, paista pidempään.

* Keksit ovat parhaimmillaan (=pehmeän kosteita) paistopäivänä. Seuraavana päivänäkin ovat toki herkullisia, kuivempia vain.

PS. Googlettelin keksit tämän kirjoituksen jälkeen. Huomasin, että ohjetta oli testattu hyvinkin paljon. Kävi ilmi, ettei ohje tosiaan olekaan aito ohje. Eihän sen toisaalta väliä, sillä nyt pääsin herkuttelemaan näillä ihanilla kekseillä, olivat kenen tahansa. Mutta sen verran alkoi kiinnostaa tuo aito versio, ettei leivontanäpit kauan pysyneet erossa taikinakulhoista. Siitä toisesta ohjeesta lisää lähiaikoina :)