Raparperi-britakakku

Raparperi ja brita-kakku on aikas nami yhdistelmä! Tämä tuli testattua viime viikolla, kun halusin hukata isäni tuomat raparperit jonnekin herkkuun. Brita-kakku on ihana kesäinen klassikkoherkku, joten päätin tehdä raparpereista rapeahkojen ja makeiden kakkulevyjen väliin ei-niin-makean raparperitäytteen. Oli ilmeisesti aika nappiyhdistelmä, sillä tämä brita maistui myös henkilölle, joka ei normaalisti raparperista välitä!

Testailin tällä kertaa britan tekemistä hieman eri ohjeilla, mitä aiemmin. Tähän versioon tuli vähemmän valkuaisia, joten myös päällä oleva marenkikerros oli ohuempi. Marenkikerroksen levittäminen olikin melko tosi hankalaa ja alla oleva pohjataikina meinasi sekoittua marenkiin hieman liikaa. Aiempiin mango-passion-britakakkuun ja mansikkaiseen britakakkuun olen laittanut enemmän valkuaisia, jolloin marenkikerros on myös ollut paksumpi ja helpommin levitettävissä. Makuun tuo valkuaisten määrä ei kuitenkaan pahemmin vaikuttanut, mutta paksuuteen kyllä. Brita-kakun pohjaosasta tuli tällä ohjeella melko ohut. Toisaalta, eihän sen paksu tarvitsekaan olla. Tämä oli oikein suussasulavaa, makeaa herkkua.

Brita kätkee sisäänsä raparperitäytteen, joka on helppo raparperisoseesta ja vatkatusta vispikermasta tehty seos. Laitoin tähän versioon raparperia melko reippaastikin, mutta raparperi maistui silti melko miedosti. Syynä oli selvästi raparpereiden muutoinkin mieto maku, sillä raakana maistelemani raparin palat olivat nekin melko plissuja. Raparperisoseen määrä kannattaakin maistella sopivaksi ja tehdä mahdollisuuksien rajoissa sosetta vieläkin enemmän, ainakin mikäli raparit tuntuvat olevan melko miedon makuisia.

Heittelin täytteen joukkoon hieman kanelia, mutta sen makua ei juurikaan erottanut. Mutta eipä se tuntunut haittaavan kakun tuhoamista. Kakkua nimittäin maisteli kaksi aikuista ja myös pari lasta otti pikku pikkupalat. Mutta johonkin kummaan se kakku katosi tuollakin porukalla, ja todella nopsaan, hups!

Raparperi-britakakku

Pohja:

125 g voita huoneenlämpöisenä

1 dl sokeria

2 keltuaista

1 dl vehnäjauhoja

0.5 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

Marenkikerros:
2 valkuaista 

1 dl sokeria 

Täyte:

6 dl raparperin paloja

n. 0.75 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

(n. 1-2 rkl vettä raparperin kuivuudesta riippuen)

2 dl vispikermaa

n. 0.5 tl kanelia

Ohje:

Valmistele täyte laittamalla raparperin palat kattilaan. Sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Lämmitä hitaasti välillä sekoitellen, kunnes raparit ovat kuumentuneet ja niistä alkaa irrota nestettä. Jos raparperi on kovin kuivaa, lisää kattilaan tippa vettä. Keitä, kunnes raparperinpalat alkavat pehmetä ja hajota. Tähän menee aikaa n. 10 minuuttia. Nosta kattila jäähtymään. Voit nopeuttaa jäähtymistä laittamalla kattila kylmää vettä sisältävään altaaseen.

Tee britakakun pohja. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaahdoksi. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Laita valkuaiset toiseen, tyhjään vatkauskulhoon odottamaan vuoroaan. Lisää keltuaiset yksitellen voi-sokeri-vaahtoon voimakkaasti vatkaten. Sekoita keskenään jauhot ja vaniljasokeri. Lisää ne vuorotellen maidon kanssa voi-sokeri-muna-seokseen. Aloita ja lopeta jauhoilla. Älä vaivaa taikinaa. Levitä taikina leivinpaperin päälle pellille ohueksi kerrokseksi. Taikina riittää kyllä, vaikka sitä on vähän.

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Lisää sokeria pienissä erissä, kunnes vaahto on paksua ja kiiltävää. Levitä valkuaisvaahto pohjataikinan päälle.

 Paista 175 asteessa n. 25 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä pintaansa. Anna jäähtyä kunnolla. Leikkaa pohja kahtia. Siirrä toinen puoli tarjoilulautaselle (vasta kun pohja on kunnolla jäähtynyt).

Tee täyte. Vatkaa vispikema kunnolla vaahdoksi. Lisää joukkoon keitetty raparperisose. Jos raparperisose on kovin vetistä, kaada siitä ylimääräistä nestettä pois. Sekoita raparperisose vispatun kerman joukkoon.



Maista ja lisää hieman kanelia. Levitä raparperikerma tarjoilulautaselle olevan pohjan päälle.



 Nosta päälle toinen pohja. Tarjoile ja nauti.

Vinkki:
* Raparperien happamuudessa ja mehukkuudessa on eroja. Jos raparperit ovat kovin miedon makuisia, mutta täytteeseen haluaa kunnon raparin maun, kannattaa sosetta keitellä vieläkin enemmän. Ja jos raparit päästävät keittyessään paljon nestettä (kuten itselläni kävi), kannattaa ainakin osa nesteestä siivilöidä pois, jotta täyte ei tule suottas liian veteläksi.

Tämän britakakun lisäksi tein muuten myös toisen raparperiherkun. Laitan myös sen ohjeen lähipäivinä blogiin, nyt kun raparperiaika vielä on hetken pienen. Sen jälkeen luvassa taas juhlatarjottaviin tutustumista :)