Jättimäinen muffinssikakku ja pitsiperhosia

Meidän tytöt ovat melkos innostuneita leipomisesta. Ainakin jos itse pääsevät kaivamaan tarvikkeet esille ja nuolemaan taikinaiset kulhot tyhjiksi. Ei tarvitse kuin mainita sana keksi, kakku, leipoa tai muu leipomiseen liittyvä, molemmat ovat valmiina puuhaan. Hassuja, ihania, auttavaisia tyttöjä :) Lasten kanssa leipoessa onkin monta hyvää puolta. Yhteisen ajan lisäksi lapset pääsevät käyttämään luovuuttaan samalla uutta oppien ja maistaen.

Sotkua tulee varmaan aina, mutta senhän saa siivottua. Yhdessä sitten voi ihastella lopputulosta, joihin sekä lapset että vanhempi (/vanhemmat) ovat osallistuneet. Tuplailo :)

Olen iloinen, että Pikkuleipurit-leivontakaupasta otettiin jokin aika sitten yhteyttä. Netistä löytyvästä koko perheen leivontakaupasta voi tilata leivontatarvikkeita erityisesti lasten kanssa leipomiseen. Itse iskin nettisivuilla silmäni isoon muffinssivuokaan ja silikoniseen perhosmuottiin ja näin jo silmissäni kuinka innoissaan lapset ovat noista molemmista. Ja niinhän he olivatkin! Tuollaista jättikokoista, silikonista muffinssivuokaa en olekaan nähnyt aiemmin missään, joten omakin innostuneisuus oli pinnalla, kun pääsin testailemaan molempia tuotteita.

Silikonisella muffinssivuoalla pystyy tekemään liki kaikkea kakuista jäädykkeisiin, makeista suolaisiin. Sisustan lisäksi koristelussa voi käyttää mielikuvitustaan ja tehdä jättimuffinin sijasta vaikka kukkaruukun, ampiaispesän, jonkin örkin..

Vuokasetissä on kolme osaa. Yhdellä saa tehtyä pohjan, toisella kakun "kannen" ja kolmatta käyttämällä kakun keskelle saa halutessaan tehtyä kolon täytteelle.
Kuopuksemme 3-vuotissynttärit olivat juuri tulossa, ja päätinkin testailla lasten (3v ja 6 v) kanssa silikonimuottia ja -mattoa juhliin. Alunperin suunnittelin tekeväni kukkaruukkukakun, jossa lentelee perhosia päällä. Tytöt olivat vähintäänkin yhtä innoissaan nähtyään iiison muffinssivuoan. Isohan tuo onkin, sillä se vastaa 25 tavallista muffinssia.

Kakun kuorruttamista ja kuvaamista tosin vaikeuttivat juhla-aamuna muljahtanut erittäin kivulias selkä... Mutta tällainen siitä tuli, ja tytöt tykkäsivät isosta muffinssista paljonkin ja odottelivat pääsevänsä maistelemaan sitä :)

Tein kakkuun myös pitsiperhosia Pikkuleipuri -nettikaupasta löytämälläni pitsimuotilla. Ohjeet näihin löytyy alempaa :)

Esikoinen (6v) oli todella innoissaan pitsijutuista ja odotti sormet pitkällä voivansa laittaa niitä kakun päälle. Kun koristeluhetki koitti, en tarvinnut kuin mainita sana perhonen, niin johan alkoi tapahtua :)

Ja tällainen kakusta tuli. Kivasti erilainen. Ja toimii vaikka vähän suurempaankin muffinssin nälkään.

Käytin kakkupohjaan lemppari suklaakakkupohjan ohjettani. Olen leiponut siitä jo niin usein kakkuja, että luulisi, että olisin jo kyllästynyt siihen. Mutta ei. Siihen on aina löytynyt jokin uusi makuyhdistelmä tai sitten vaan kakulle uudenlainen muoto. On se vain niin hyvä! Kakkuun tein kolon eli käytin kaikkia silikonivuoan osia. Tarkemmat ohjeet löytyy alempaa. Koloon upotin Snickerstyyppisesti kevyesti suolattua kinuski-suolapähkinätäytettä. Olipas muuten aikas hyvää! Kosteaa, mehevää, ei edes liian makeaa.

Silikoniset vuoat ovat musta siitäkin ihania, että ne voi sulloa kaappiin melkein ihan miten vaan ja vievät täten normivuokaa vähempi tilaa. Vaikka joissakin ohjeissa ei ole mainittu silikonivuoan voitelua, suosittelen sitä silti. Pieni sipaisu rasvaa pintaan ennen kuin kaataa taikinan siihen, niin valmis leivonnainen irtoaa helposti. Spray'attavat rasvat ovat tähän tosi käteviä.

Silikonivuoat myös kestää hyvin korkeita ja matalia lämpötiloja. Tämäkin muffinssivuoka kestää pakkasen (-40 asteen) kylmyydestä uunin (+240 asteen) kuumuuteen, joten vuoassa voi kakun paistamisen sijasta tehdä jonkin jäädykkeen tai vaikkapa pätkis-jäätelön. Itse asiassa sellaista pitääkin testailla ensi kerralla :) Lisää lasten kanssa leipomiseen liittyviä tuotteita lisätietoineen löytyy Pikkuleipureiden sivuilta.

Tässä muffinssin ohje sekä alempana pitsiperhosten ja -nauhan ohje vinkkeineen.

Jättimuffinssi-kakku

Jättikuppikakku-kakkumuottiin

Taikina:

150 g voita
65 g tummaa suklaata sulatettuna
1.5 dl rypsiöljyä

2 2/3 dl vettä
2 dl piimää

4 munaa
2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
6 1/3 dl vehnäjauhoja
1 1/3 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 1/3 tl soodaa
2/3 tl suolaa
1 1/3 rkl vaniljasokeria

Täyte:

1/2 prk kinuskiksi keitettyä kondensoitua maitoa
0.5 tl suolaa 

n. 1.5 dl suolapähkinöitä

Kuorrutus:

5 dl vispikermaa

n. 1 rkl vaniljasokeria

Rosen väristä pastaväriä

Koristeeksi:
Pitsimuotilla tehtyjä perhosia (ohje alempana)

 Ohje:

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja suklaa mikrossa varovasti välillä sekoittaen.  Sekoita joukkoon öljy, vesi, piimä, sokerit sekä munat yksitellen. Lisää kuivat aineet nesteiden joukkoon. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. 

Voitele vuokien sisäpuoli kevyesti. Kaada taikina voideltuihin vuokiin. Nosta "kuoppainen" kansiosa isomman pohjaosan päälle ja paina kunnolla reunoja myöten kiinni.

Paista 170 °C noin 55 minuuttia tai kunnes tikkuun ei jää kokeiltaessa taikinaa.  Anna jäähtyä kelmujen alla n. puolisen tuntia. Tasoita kakun yläosaan tulevan pohjaosan leikkauspinta. Poista kakkupohjat vuoista, peitä kelmulla ja jätä jäähtymään kokonaan.

Kun pohjaosat ovat kokonaan jäähtyneet, tee täyte. Sekoita kondensoidun maidon joukkoon suola. Sekoita joukkoon miltei kaikki suolapähkinät. Lusikoi täyte alimman kakkupohjan koloon. Nosta päälliosa kakun päälle.

Käy kimppuun! Eiku hei, eipäs vielä!!

Koristelua varten vatkaa kerma vaahdoksi, mausta vaniljasokerilla ja värjää kevyesti pastavärillä. Lusikoi noin puolet kermavaahdost pursotinpussin toiseen reunaan. Värjää loput kermavaahdosta vielä hieman tummemmaksi ja lusikoi pursotinpussin toiseen reunaan. Pursottele kakun päälle ruusukkeita. Vaikkapa tähän tyyliin.

Vinkki:

* Älä täytä vuokia liian täyteen. Taikinoissa on eroja ja jotkut, kevyemmät taikinat saattavat nousta enemmän kuin tämä tukevampi suklaakakkutaikina. Sellaisia (=kevyempiä, yleensä vaahdotettavia) taikinoita pitää laittaa vähemmän. Jos käytät jotain toista taikinaa, ja olet epävarma taikinanmäärästä, kannattaa sitä kaataa vain silikonisen vuoan reunassa olevaan merkkiin asti, jolloin taikinalla on tilaa nousta.

* Vuoan kupera kansiosa saattaa yrittää nousta ylös paistamisen aikana ylöspäin, joten on tärkeää saada se mahdollisimman hyvin reunoilta kiinni. Kun kakku on uunissa, voi kantta tarvittaessa painaa alaspäin ja varmistaa, että reunat ovat paikoillaan. Toisaalta ei ole katastrofi, jos kansi ei pysy paikoillaan. Tällöin täyteelle tarkoitetusta kuopasta tulee vain hieman pienempi.

Perhoskoristeet pitsiaineksesta silikonimuotilla

Aineet (riitti noin 5 pitsilevylliseen):

28 ml vettä

2 rkl Pitsiaineen jauhemaista ainesosaa 

0.5 tl Pitsiaineen nestemäistä ainesosaa

Lisäksi:

Silikoninen perhosmuotti

Ohje:

Sekoita vesi ja jauhemainen ainesosa keskenään korkeassa kapeassa kulhossa ja vatkaa sähkövatkaimella parisen minuuttia. Lisää nestemäinen ainesosa ja jatka vatkaamista 5-10 minuuttia, kunnes seos on sileää ja tasaista. 

Levitä pienellä palettiveitsellä (tai vastaavalla) ohut kerros valmista pitsimassaa muotin päälle niin, että syvennykset täyttyvät. Laita pitsimatto pellin päälle ja pelti uunin n. 75-80 asteeseen noin 12 minuutiksi, kunnes pinta on selvästi kuivunut. Levitä pinnalle toinen kerros pitsimassaa. Yritä täyttää kaikki aukotkin mahdollisimman hyvin. Laita matto uuniin vielä uudestaan noin 10-12 minuutiksi, kunnes pinta on selvästi kuivunut.

Käännä pitsimatto pöytää vasten ja irroita pitsiä varovasti kulmasta aloittaen. Käytä palettiveistä apuna irroittamisessa. Paina veitsellä pitsiä kevyesti pöytää vasten samalla kun vedät sitä matosta irti. 

Koristeet ovat valmiina käytettäväksi samantein. Koristele kermavaahtokuorrutteinen kakku perhosilla vasta viime hetkillä, sillä pitsi sulaa pikku hiljaa kermavaahdon joukkoon.

Vinkki:

* Muotilla saa perhosten lisäksi ihanaa  pitsireunaa, jolla voi helposti koristella vaikkapa juustokakun reunukset.

* Valmiiksi vatkattu pitsimassa säilyy jääkaapissa hyvänä viikon ajan ilmatiiviissä pussissa säilytettynä.

* Jos pitsi on vielä liian kosteaa, eikä meinaa lähteä irti, laita matto uuniin vielä pariksi minuutiksi. Jos pitsi on vieläkin liian märkää, jätä matto huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi kuivumaan ja yritä sitten uudestaan

* Valmiit koristeet säilyvät huoneenlämmössä useamman päivän joustavina.

* Koristeiden kiinnittäminen esim. kakun pintaan onnistuu helposti vaikkapa vesitipalla tai kuten tässä kakussa, tökkäämällä ne kermavaahtoon kevyesti. 

Ihastuin täysin näihin Pikkuleipureilta löytyneisiin muotteihin. Ja niin tekivät tytötkin. He poimivat kilvan perhosia käsiinsä ja laittoivat niitä kakun päälle :)

Yhteistyössä Pikkuleipurit

Ps. Pikkuleipurit ovat lasten puolella myös lahjoittamalla osan myyntivoitostaan hyväntekeväisyyteen tukemaan SOS-lapsikylän kotimaan toimintaa! 

Itsetehty Minttu-daim (gluteeniton) + remppajuttua

Törmäsin kaupassa mintun makuiseen Daim uutuuteen loppukesästä. Koska Daim on yksi lempikarkeistani, en voinut vastustaa kiusausta ostaa sellaista. Daimin maku oli niin hyvä, että sain päähäni kokeilla tehdä itsetehtyä Daimia piparminttuöljyllä höystettyä. Kaivoin esiin vanhan tutun ohjeen ja aloin keittopuuhiin.

Tuota Daimin ohjetta on tullu käytettyä jo usein ja monet herkkupaloja maistaneet ovat ihastuneet niihin. Jos on Daimin ystävä, kuten minä, sillä saa helposti miltei pellillisen Daimia helposti ja nopeasti. Ja vain murto-osalla kaupasta ostetun hinnalla, joten itse tekeminen kannattaa myös siksi. No joo, eiväthän palat ole aivan identtisiä Daimin kanssa, mutta niiiin lähellä. Ja monet ovat jopa kehuneet niiden olevan parempia kuin aito versio. Ja kyllä ovat hyviä, nam nam! :)

Tällä kertaa maustoin valmiin krokanttimassan piparminttuöljyllä. Öljyn sekoittaminen suoraan kuumaan massaan sai aikaan sellaisen minttuhöyryn, että nenäkin aukesi kerrasta. Huh. Ajattelin jo, että minttua meni liikaakin, mutta valmiissa Daimissa maku oli kuitenkin hyvinkin mieto. Mielestäni joukkoon olisi voinut laittaa vaikka pari tippaa enemmänkin. Hyviä olivat toki nytkin. Näihin (meinasi tulla) himo!

Nämä olivat yksi kuopuksen synttäreillä tarjotuista pikkunameista :)

Itsetehty Minttu-daim

Aineet:

90 g voita

0.9 dl tummaa siirappia

2 dl sokeria

2 dl mantelijauhetta

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

muutama tippa piparminttuöljyä

200g maitosuklaata sulatettuna 

 

Ohje:

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sekaan siirappi, sokeri, mantelijauhe ja kaakaojauhe.

Keitä seosta miedolla lämmöllä n. 15-20 min. koko ajan sekoittaen. Massa on valmista kun se alkaa irrota kattilan reunoilta (otin massan pois levyltä, kun se alkoi juuri ja juuri irrota reunoilta, massa oli tällöin n. 120 asteista. Mittarini taisi kuitenkin valehdella, ja oikea lämpötila onkin paljon korkeampi. Seosta kannattaakin keitellä, kunnes se selkeästi irtoaa kattilan reunoilta.). Sekoita lopuksi massan joukkoon vielä muutama tippa piparminttuöljyä.

Kaada seos leivinpaperille. Aseta toinen leivinpaperi massan päälle ja kauli ohueksi, n. 35 x 35 cm levyksi. Anna jäähtyä ja kovettua. Kun massa on kovettunut kunnolla, sulata maitosuklaa ja levitä levyn pinnalle. Voit halutessasi vetää suklaaseen urat haarukalla tai kakkuraapalla..

Vinkki:
* 7 tipalla tuli mieto piparmintun maku. Tippoja voi laittaa hieman enemmänkin.

Anna levyn kovettua muutama tunti. Taittele tai leikkaa paloiksi.

 

Ja näin loppuun vielä pieni remontti-info :) Mainitsinkin jo loppukesästä täällä blogin puolella, että keittiömme aiotaan uusia kokonaan. Tai no alunperin ajatus oli laittaa kaapistot ja kodinkoneet uuteen uskoon, mutta lopulta myös seinien ja lattian kunnostaminen vaikutti ajankohtaiselta. Katto tulikin jo maalattua kesällä, joten siihen ei nyt enää tarvitse koskea. Ja tilanne on tämä: vanha keittiö purettiin viime viikolla. Sen jälkeen olen taistellut muun muassa lasikuitutapetin sekä seinälaattalastien poistamisen, seinien tasoittamisen, pohjamaalauksen ja lattian tasoituslaastien parissa. Huh huh, kylläpä töiden jälkeiset illat ovat menneet huimaa vauhtia!

Useiden päivien puurtamisen jälkeen tekemistä riittää edelleen. Uusien lattiamateriaalien löytäminen ei olekaan ollut niin helppoa kuin aluksi ajattelin. "Sen oikean" löytäminen kiireellisellä aikataululla on näimmä kaikkea muuta kuin helppoa. Sama juttu välitilalasin löytämisen kanssa, höh! Uudet kalusteetkin odottelevat olohuoneen nurkassa asentamistaan ja tekisikin mieli menä jo availemaan paketteja. No mutta eiköhän tästä valmista tule pikku hiljaa :)

Keittiön jälkeen siirryn jatkamaan muiden paikkojen kuntoonlaittamista ja haaveilen, että kaikki olisi valmista mahdollisimman pian ja voisi keskittyä taas muuhun elämään paremmin. Tämän remonttipuuhailun takia leipomisetkin jäänevät vähäksi aikaa taka-alalle. Kesällä tuli kuitenkin väsättyä jo minkälaista juttua keittiön puolella, mutta kiireiden takia osa postauksista jäi tekemättä. Vaikka leipominen saattaakin jäädä hetkeksi (mikäli siis vain maltan pitää näppini yleiskoneen sijasta porakoneessa ja muka viettää aikaa muualla kuin upouudessa keittiössä), koitan laittaa noita "vanhoja" juttuja blogiin syksyn aikana silloin tällöin. Tällaista tällä kertaa :)

Makean kirpeät sitruunaneliöt

Tässä suolaisten synttäritarjottavien jälkeen hieman makeaa :) Maistelin töissä loppukesästä aivan ihanan makuisia sitruunaisia neliöitä. Kyselin samantein ohjeen neliöiden leipojalta ja hän vinkkasi ohjeen löytyneen parin vuotta sitten Pirkkalehdestä. Eipä muuta kuin googlettamaan ja ohje löytyikin sieltä.

Luulin samettisen pehmoisen sitruunaisen täytteen sisältävän vähintään mascarponea tai muuta pehmoisen täyteläistä tuotetta, mutta siihenhän tuli vain vain kahta ainetta; sitruunaa ja kondensoitua maitoa. Vau! Pakkohan sitä oli kokeilla.

Mutta enhän mä tapani mukaan malttanut olla koskematta ohjeeseen, ehei. Niin hyviä kuin neliöt olivatkin töissä maistellessa, ripautin joukkoon hieman vaniljasokeria, lisäsin aavistuksen enemmän suolaa ja tein paloista hieman kauraisempia kaurahiutaleita lisäämällä. Vuoan kokokin muuttui suhteessa alkuperäistä isompaan. Samalla täytteen määrä hieman väheni ja sitä tuli ohuempi kerros kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Mielestäni kauramuruseosesta tuli juuri sopivan paksuinen ja makuinen. Sitruunatäytettä olisi voinut olla paksumpikin kerros, ehkä puolitoista kertaa enemmän. Huomasin jo täytteen tekovaiheessa, että sitruunat eivät olleet kovin kirpeitä ja täyte maistui selvästi makeammalle mitä töissä syömissäni pikkupaloissa. Lisäannos sitruunan mehua ei olisi lainkaan ollut pahitteeksi. Harmillisesti vain sitruunoita pyöri kulhossa vain ohjeessa mainittu määrä, joten en voinut laittaa mehua enempää tällä kertaa. Hyviä nämä silti ovat, vaikkakin melko makeita.

Makean kirpeät sitruunaneliöt

n. 30 x 40 cm vuokaan

Aineet:

250 g voita 

3 dl fariinisokeria 

6 dl kaurahiutaleita 

4 dl vehnäjauhoja 

2 tl leivinjauhetta 

2 tl vaniljasokeria  

3/4 tl suolaa 

Täyte:

2 prk (397 g) kondensoitua maitoa, makeutettu 

1.75 dl sitruunanmehua 

reippaasti (n. 1.5-2 rkl) sitruunan raastettua kuorta 

Ohje:

Hiero huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri yhteen vaikkapa puukauhalla. Mittaa joukkoon kaurahiutaleet, vehnäjauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola. Sekoita kunnolla sekaisin, kunnes seos on murumaista. Painele 2/3 muruseoksesta leivinpaperoidun uunipannun pohjalle. 

Sekoita täytteen aineet keskenään sekaisin. Kaada täyte vuokaan ja levitä tasaisesti pinnalle. 

Ripottele loput muruseoksesta täytteen päälle. Paista piirakkaa 175 asteessa noin 25 minuuttia. Anna piirakan jäähtyä kokonaan. Leikkaa sopivan kokosiksi paloiksi.

 Säilytä kylmässä. 

Vinkki:
* Jos täyte on liiankin makeaa, voit lisätä joukkoon vielä hieman (n. 0.25 dl) lisää sitruunan mehua.

* Jos haluat, että sitruunaista täytettä on paksumpi kerros, pienennä tällöin kauramuruseoksen määrää, pidä sitruunatäytteen määrä ennalla ja tee piirakka pienempään vuokaan.

Kiitos vielä kerran N herkullisista paloista ja hyvästä vinkistä :) Näitä teen vielä uudelleenkin, ensi kerralla sitten paksummalla täytekerroksella :)

Juustoinen tonnikalapiirakka

Kuopuksen synttärijuhliin tekemistäni Juustoisesta pekoni-paprikapiirakasta ja Kolmen juuston lohipiirakasta jäi rahkavoitaikinaa yli, joten päätin tehdä vielä kolmannen, hieman pienemmän piirakan. Samalla hukkasin jääkaappiin muista piirakoista ylijääneet juustot. Juustoinen tuli siis tästäkin piirakasta. Ja tosi hyvä! Yleensä en ole tonnikalan ylimpiä ystäviä, mutta tästä tykkäsin paljonkin. Ne juustot maistuivat joukossa melkein enemmän kuin kala, joten ehkäpä siinä syy.

Kuvien kanssa kävi samalla tavalla kuin muillekin tuona päivänä tarjotuille leivonnaisille eli laatu ja määrä kärsivät suuresti vietävän kipeän selän takia. Mutta hyvää siis oli, kuvista huolimatta ;)

Tässä ohje :)

Juustoinen tonnikalapiirakka

n. 20 x 30 cm uunipannulle

Pohja:

Rahkavoitaikinaa arviolta 1/4 annos (puolet vehnäjauhoista korvattu grahamjauhoilla)

Täyte:

1 prk tonnikalaa

1/2 pkt (á 170g) Aurajuustoa

1/2 pkt (á 250g) voimakasta Koskenlaskija-sulatejuustoa

100 g fetajuustoa

1.5 tl kuivattua tilliä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

1 dl maitoa

2 munaa

muutama kirsikkatomaatti

Ohje:

Tee rahkavoitaikina (tai käytä jostain aiemmasta piirakasta ylijäänyt rahkavoitaikinan pala). Kaulitse taikina ohueksi. Nosta uunipellille ja sen reunoille.

Sekoita kaikki aineet tomaatteja lukuunottamatta keskenään. Maista ja mausta halutessasi lisää. Kaada piirakkapohjan päälle. Puolita kirsikkatomaatit ja tiputtele pinnalle.

Paista 225 asteessa n. 30-35 minuuttia, kunnes piirakka on saanut väriä pintaansa ja täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä hetki ennen nauttimista. Piirakka on tosi maukasta myös uudelleen lämmitettynä.

Juustoinen pekoni-paprikapiirakka

Kuopuksen 3-vuotisjuhlissa oli Kolmen juusto lohipiirakan lisäksi tarjolla myös tätä juustoista pekoni-paprikapiirakkaa. Tämäkin piirakka oli tosi tosi hyvänmakuinen. Paprikat maistuivat piirakassa makeina ja pehmeinä, ja juustoista tuli reippaasti lisämakua. Tämän olisi hyvin voinut tehdä vaikka ilman pekoniakin, sillä se ei oikeastaan maistunut lopputuloksessa yhtään. Tai itse en ainakaan huomannut. Pekoni toi ehkä aavistuksen suolaisuutta, mutta muuten sen voisi siis jättää hyvin poiskin, jolloin piirakasta saisi herkullisen kasvipiirakan. Lihaton piirakkaakin nimittäin voi olla tosi hyvää! Tämän huomasin mm. Tosi maukkaan kasvispiirakan kohdalla. Tärkeintä on reipas maustaminen, ja juustojen käyttö ;)

Piirakka tuntui kelpaavan hyvin myös muille, sillä koko pellillisestä ei ollut juhlien jälkeen jäljellä kuin pari pientä palaa. Ja kuulinpa myös suoria kehuja muutamilta vierailta :)

Juustoinen pekoni-paprikapiirakka

n. 30 x 40 cm uunipannulle

Pohja:

Rahkavoitaikinaa (puolet vehnäjauhoista korvattu täysjyvägrahamjauhoilla)

Täyte:

140 g pekonia

1 punainen paprika

1 keltainen paprika

1 sipuli

vajaa 1/2 tl suolaa

muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

1/2 pkt voimakasta koskenlaskijaa

100 g fetajuustoa

Lisäksi:

200 g turkkilaista jogurttia

1 dl maitoa

150 g punaleima-Emmentalia raastettuna

2 munaa

1 tl Provenscale-mausteseosta 

Ohje:

Tee rahkavoitaikina. Kaulitse se hieman pelliä suuremmaksi levyksi. Nosta pellille ja painele reunoille. Siisti tarvittaessa hieman reunoja.

Pilko pekoni pieneksi ja paista sitä pannulla hetki. Lisää pieneksi pilkottu sipuli ja pilkotut paprikat. Paista pari minuutti. Lisää koskenlaskija ja fetajuusto sekä mausta mustapippurilla ja suolalla. Sekoita kunnes koskenlaskija on melkein sulanut joukkoon. Maista ja mausta tarvittaessa lisää.

Sekoita muut päällisen aineet joukkoon ja lisää seos pohjan päälle.

Paista alatasolla 225 asteessa n. 30-35 minuuttia, kunnes piirakka on päältä kauniin ruskea. Anna jäähtyä reilusti.

Vinkki:
* Piirakkaa kestää lyhytaikaisen pakastamisen. Paprikat hieman lötkistyvät pakkasessa lisää, mutta eipä tuo makua haittaa. Onpahan ainakin pehmeä piirakka ;)

Ps. Ja tässäkin postauksessa valitan samaa.. Synttäreiden tarjottavien kuvat jäivät vähiin synttäripäivän aamuna venähtäneen selän takia. Toivottavasti kuvista ja ohjeen ainesosista saa silti käsityksen piirakan herkullisuudesta :)