Jäätelövohvelit

Testailin jokin aika sitten jäätelöinnostuksissani myös jäätelövohveleiden tekemistä itse. Kokeilin samantein kahta erilaista taikinaa. Molemmilla ohjeilla tuli kovia, mutta rapeita ja helposti murtuvia vohveleita.

Toisessa ohjeessa sokeri vaahdotettiin keskenään munien kanssa ja toisessa voin kanssa. Lopputulos oli yllättävän samanlainen. Perheen parissa tekemässäni sokkotutkimuksessa voi-sokerivaahto-taikinaan pohjautuva vohveli sai hieman enemmän ääniä, mutta ero oli tosi niukka.

Meillä ei ole jäätelövohvelien tekoon tarvittavaa vohvelirautaa, joten paistoin vohvelit tavallisella vohveliraudalla. Tötteröistä tuli hieman paksumman puoleisia. Aidolla vohveliraudalla saisi huomattavasti ohuempia. Meillä kuitenkin jäätelövohvelien menekki on sen verran pientä, ettei vohveliraudan hankinta ole mielekästä, joten jatkossakin mennään vohveliraudalla silloin harvoin kuin niitä tullaan tekemään. Toimivat ohjeet uunissa tai paistinpannulla paistettaviin rapsakoihin vohveleihin olisi tosi kivoja..

Alla pikkutötteröitä..

..ja tässä vähän isompia.

Tässä ohjeet molempiin tekemiini vohvelitaikinoihin sekä hieman alempana molemmille taikinoille yhteinen paisto- ja muotoiluohje.

Jäätelövohvelitaikina I

n. 12 kpl 

Aineet:

3 munaa
1.75 dl sokeria
125 g voita
2.25 dl vehnäjauhoa
3 rkl vettä

Ohje:

 Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi ja kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon voi (jätä pohjalle saostunut voi käyttämättä.) Sekoita vehnäjauho ja perunajauho. Siivilöi jauhoseos voi-muna-sokeriseokseen ja sekoita lastalla. Sekoita joukkoon vettä, jos seos tuntuu liian paksulta. Anna taikinan seistä 15 minuuttia ennen paistamista.

Jäätelövohvelitaikina II

n. 15-20 kpl (riippuen kuinka ohueksi taikinan pystyy levittämään)

Aineet: 

175 g voita huoneenlämpöisenä
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

5 munaa
2 dl vehnäjauhoja

0.25 tl suolaa 

2 tl perunajauhoja

Ohje:

Pehmennä voi mikrossa tai huoneenlämmössä. Vatkaa voi ja sokerit sähkövatkaimella vaahdoksi noin 2 minuutin ajan. Lisää sen jälkeen munat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten. Lisää lopuksi vehnäjauhot, perunajauhot ja suola ja sekoita tasaiseksi. Anna levätä vähintään 10 minuuttia.

Jäätelötötteröiden teko-ohje

Valitse yllä olevista vaihtoehdoista jompi kumpi vohvelitaikina. Paisto-ohje molemmissa on sama. 

Kuumenna vohvelirauta. Laita n. 1-2 ruokalusikallista taikinaa vohveliraudan keskelle. Levitä taikina mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi. Muoto olisi hyvä pitää suht koht pyöreänä (itselläni tosin yrityksistä huolimatta tuli välillä tuollaiset sakarat reunoille.). Paista n. 2 minuuttia, kunnes vohveli on saanut väriä pintaansa ja hieman ruskettunut. Paistoaika riippuu vohveliraudan tehoista, joten tarkkaile tilannetta. Älä polta. 

 Taikinat käyttäytyvät paiston alkuvaiheessa hieman eri tavalla. Taikina II (alla) oli mielestäni hieman helpompi levittää tasaiseksi kuin taikina I (yllä). Muuten paistaminen sujuukin samalla tavalla.

 
Nosta valmis, kuuma vohveli pois ja kääri samantein tötterön ympärille jäätelövohvelin muotoiseksi. Jos et omista tötteröitä, voi muotoilla esimerkiksi foliosta kartion, ja kääriä vohvelin tämän ympärille. Laita jäähtymään sauma puoli alaspäin. Voit tarvittaessa tukea suuaukkoa folion palalla, jos se ei meinaa pysyä pyöreänä.

Vinkki 1: Jos omistat tuollaiset kuvissa näkyvät tötteröt, kääri kuuma vohveli melko löyhästi, mutta tukevasti sen ympärille. Liian tiukkaan käärityn tötterön suuaukko jää pieneksi eikä siihen mahdu kovin isoa jäätelöpalloa ;D Alla olevassa kuvassa oikean puoleinen tötterön on kääritty tiukkaan ja toinen omaan makuuni sopivan löysästi.

Vinkki 2: Vohvelin rullalle käärimisessä pitää olla nopea. Vohveli murtuu käärittäessä, mikäli ehtii se jäähtyä vähänkään liikaa. Näin kävi allekirjoittaneelle siinä vaiheessa, kun otin kameran käteen ja nappasin yhden kuvan käärimistä odottavasta vohvelista.

Anna vohveleiden jäähtyä hyvin ja kovettua. Poista tötterön folion sisältä. Säilytä kuivuneet jäätelövohvelit kuivassa.

Lisävinkit:
* Taikinaa voi mausta esimerkiksi kaakaojauheella, vaniljasokerilla tai sitruunankuoriraasteella tai -kuorella.

* Voit tehdä tötteröiden sijasta myös kuppeja. Laita kuuma vohvelilätty jäähtymään nurinperin lasin päälle. Vohvelikupit voisivat olla kivoja vaikka lastenjuhlissa. Lapset voisivat koota kuppeihin erilaisia jäätelöitä, kermavaahtoa, strösseleitä, karkkeja... Kuppeihin mahtuu kaikkea enemmän kuin tötteröön.

* Vohvelit säilyvät huoneenlämmössä n. 2 viikkoa, mutta niitä kannattaa säilyttää ilmavasti kuivassa paikassa.

 

  

Vaikka vohvelit olivat kovia, ne rapsahtivat rikki helposti.

  

Tötteröön voi kauhasta kaupan valmista jäätelöä tai vaikka omatekoista jäätelöä. Nam!

Mehevä mansikka-suklaakakku

Mansikkakakku on ehkä kesän perinteisin kakku. Olen viime aikoina huomannut, että vaikka leivon paljon, puuttuvat leivontakokemuksistani monet suht perinteiset jutut. Mansikkakakku oli yksi niistä. Tai no onhan sitä mansikkakakkuja tullut tehtyä, mutta mansikat ovat aina olleet mousseina tai mukana on ollut reilusti omenaa, raparperia tai muuta mitä ei rehellisestä mansikkakakusta löydy. Mansikkakakussa kuuluu mielestäni olla reilusti mansikoita niin sisällä kuin päälläkin, lisäksi kermavaahtoa ja mielellään myös mahdollisimman maukas kakkupohja. Alunperin ajatuksissani oli tehdä sokerikakkupohjainen kakku, mutta sitten mielessä alkoikin pyöriä mehevän suklaakakkupohjan yhdistäminen tuoreisiin mansikoihin ja kermavaahtoon. Sitähän piti päästä kokeilemaan. Ja kyllä, kakusta tuli aivan ihanaa, tätä voisin sanoa melkein täydelliseksi!

Kakkupohjana on jälleen aivan ihanan mehevä ja kostea suklaakakkupohja. Pohja on itsessään niin kostea, ettei sitä tarvitse kostuttaa millään tavalla. Se on myös aivan ihanan pehmeä. Kakku oli "melkein" täydellinen vain siksi, että paistoin kakkupohjat edellisenä päivänä ja peitin ne todella huolimattomasti. Tai myönnän, laitoin folion vain päälle, mutta en muistanut kääriä kakkupohjia reunoja myöten siihen. Tämän takia kakun uloimmat reunat hieman kuivahtivat. Siis vain hieman. Kakun keskusta oli ihanan kostea ja mehevä. Mums!

Tuo suklaapohja on juuri sopivan miedon makuinen, että mansikan maku pääsee siinä hyvin oikeuksiinsa. Sekä suklaa että mansikka korostavat toisiaan tässä mielettömän hyvin. Tuorejuustoinen kermavaahto oli ihanan pehmeää ja mukavasti erilainen verrattuna pelkkään kermavaahtoon. 

Mehevä mansikka-suklaakakku

n. 20-24 cm vuokaan riippuen siitä, kuinka paksut kakkupohjat haluaa (itse tein kahteen 20 cm vuokaan)

Pohja:

Mehevä suklaakakkupohja (taikina jaettu kahteen 20 cm irtopohjavuokaan)

Väliin ja päälle:

2.5 dl kuohukermaa

300 g maustamatonta tuorejuustoa

n. 1.5 dl tomusokeria

0.5 dl (Milletin) vaniljakreemijauhetta (ei tarvita välttämättä)

reilu 1 litra tuoreita mansikoita

Ohje:

Tee kakkupohjataikina erillisen ohjeen mukaan. Jaa taikina kahteen voideltuun 20 cm irtopohjavuokaan. Paista kakkupohjia 170 asteessa n. 35 minuuttia, kunnes keskelle tökättyyn tikkuun ei tartu enää raakaa taikinaa. Käyttäessä isompia vuokia, lyhennä paistoaikaa. Testaa kakun kypsyys tikulla heti, kun pinta ei enää hölly vuokaa heilutettaessa ja pinta tuntuu sormella kiinteältä. Anna pohjien jäähtyä kunnolla. Suklaapohjan voi tehdä valmiiksi vaikka jo edellisenä päivänä, niin se ehtii hyvin jäähtyä ennen täyttämistä. Säilytä kakkupohjat huoneenlämmössä hyvin esim. foliolla suojattuina täyttämiseen asti.

Täytä kakku vasta hieman ennen tarjoilua. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon notkistettu tuorejuusto sekä tomusokeria ja jatka vatkaamista vielä n. 1 minuuttia. Maista. Jos haluat täytteestä hieman paksumpaa, lisää joukkoon vaniljakreemijauhetta.

Paistetut kakkupohjat ovat päältä hieman reunoja korkeampia. Tasoita hieman kakun pintoja hieman leikkaamalla "hatut" pois. Laita toinen kakkupohja tarjoilulautaselle. Levitä n. puolet täytteestä kakkupohjan päälle niin, että täyte ei ulotu aivan reunoille asti, vaan jää n. 1 cm päähän reunoista. Leikkaa täytteen päälle mansikoita. Nosta toinen kakkupohja päälle. Väliin jäävä täyte saattaa tässä vaiheessa hieman yrittää karata välistä, mutta jääkaapissa tilanne rauhoittuu. Levitä kakun päälle loput täytteestä ja pilko päälle loput mansikat. Nauti pian täyttämisen jälkeen. 

Vinkit:

* Voit kakkupohjan päältä leikkaamasi palat sellaisenaan tai jäätelön kera (poimin jäätelövinkinkin Taikakakkujen Tarulta ja totesin sen itsekin aivan mahdottoman hyväksi!)

* Vaniljakreemijauheissa on eroja. Milletin vaniljakreemijauhe ei hyydy niin tönköksi kuin Sallisen vastaava. Joten jos käytät Sallisen jauhetta, sitä tarvitaan vähemmän. Voit myös jättää kreemijauheen kokonaan pois, tällöin täyte on vain hieman löysempää ja vähemmän makeaa, josset lisää kreemijauheen tilalle tomusokeria.

* Kakkupohjista tulee tosi muhkeat 20 cm kakkuvuoissa tehtynä. Jos haluat hieman matalammat pohjat, paista pohjataikina kahdessa (tai yhdessä) isommassa n. 24 cm vuoassa. Kahdessa vuoassa paistetut pohjat ovat sellaisenaan käyttövalmiita. Yhdessä 24 cm vuoassa tehdyn pohjan voi halkaista puoliksi jäähtymisen jälkeen. Muista, että vuoan koko vaikuttaa paistoaikaan. Mitä paksumpi taikina kerros vuoassa on, sitä pidempi paistoaika. Ja päinvastoin. Älä paista pohjia liikaa, jotta ne eivät suotta kuivu.
* Koska kakun sivuille ei tule kuorrutetta, on reunat suuremmassa kuivumisvaarassa kuin kuorrutettu kakku ja jääkaapissa reunat tahtovat hieman kuivahtaa ollessaan siellä pidemmän aikaa. Kakku kannattaakin täyttää vasta hieman ennen tarjoilua. Kakkupohjat voi säilytellä huoneenlämmössä hyvin suojattuina aina täyttämiseen asti.
* Kakkuun saa lisää suklaan makua (ja samalla kauniin koristelun), kun sulattaa hieman suklaata ja spritsaa sitä mansikoiden päälle kakun väliin ja pinnalle. Tai suklaan voi myös rouhia pienemmäksi ja ripotella mansikoiden päälle. 

Raparperi-mustikkahillo

Innostuin vadelma-raparperihillosta niin paljon, että halusin kokeilla raparperin yhdistämistä myös mustikkaan. Kaivoin pakkasesta rasian mustikoita ja keittelin niistä raparperin kanssa hilloa. Yllätyin jälleen, sillä yhdistelmä toimi todella hyvin! Raparperi on todella monipuolinen vihannes, sillä se näyttää sopivan yhteen todella monen marjan kanssa. Ehkä salaisuus on siinä, että raparperin happamuus taittaa hillon ylimääräistä makeutta, mutta muutoin miedon makunsa takia ei tallo toisen marjan makumaailman päälle. Tämä hillo oli juuri sopivan makeaa. Päämakuna maistui mustikka ja raparperi löytyi taustalta mietona.

Kokeilin hilloa samantein vaniljajäätelön kanssa ja oli kyllä tosi ihanaa! Hillo sopisi varmaan tosi kivasti myös kakun väliin runsaana kerroksena kermavaahdon alle tai  moussena. Tai lettujen kanssa tai vaikka pannarin päälle jäätelön kera. Mmmm!

Raparperi-mustikkahillo

reilu 6 dl

Aineet:

250 g (n. 5 dl) raparperin paloja
1 rkl vettä

250 g (n. 5 dl) mustikoita

250 g (hieman vajaa 3 dl) hillosokeria

Ohje:

Laita raparperin palat ja vesi kattilaan. Kuumenna ja keittele miedolla lämmöllä kunnes raparperin palat ovat pehmeitä. Jos vesi haihtuu kattilasta ennen kuin raparpereista alkaa irrota nestettä, lisää toinen tilkka vettä. Lisää pehmeiden raparperien joukkoon mustikat ja hillosokeri. Keitä n. 10 minuuttia. Kaada hillo puhtaisiin, pestyihin purkkeihin kuumata. Sulje kannet. Säilytä viileässä. Purkit voi myös umpioida. Tarkemmat umpiointiohjeet löytyy esimerkiksi täältä.

Vinkki:
* Raparperin ja mustikan suhdetta voi muutella oman makunsa mukaan. Ohjeessa olevilla määrillä hillo oli helposti tunnistettavissa mustikkahilloksi. Mutta jos kaipaa voimakkaampaa mustikan makua, laittaa raperperia vähemmän ja mustikkaa saman verran enemmän. Ja päinvastoin.
* Jos haluat, voi kokeilla maustaa hilloa vaniljasokerilla tai hienonnetulla sitruunan kuorella.

Punaherukkapiirakka kermaviilipäällisellä

Marjapiirakka kermaviilipäällisellä on aivan ihana herkku. Tällä kertaa piirakkaan upposi kesän ensimmäiset punaherukat, jotka kypsyivät yhtäkkiä yllättäen reilu viikko sitten..

Käytiin herukoiden kypsyttyä tyttöjen kanssa poimimassa suuria, hieman jopa makeita marjoja. Nuorempi poimi marjat suoraan omaan suuhunsa, mutta vanhempi auttoi hieman keräämään saalista marjapiirakkaa varten. Kummasti näinkin kirpeät marjat maistuvat suoraan pensaista napsittuna todella hyviltä. Nuorinkaan ei olisi millään malttanut lopettaa puputtamista :)  Poimiminen olikin tänä kesänä erityisen mukavaa, kun nokkoset eivät pistelleet eikä muutkaan rikkaruohot haitanneet keräämistä. Alkukesän urakkani pensaiden alla onneksi tuotti tulosta. Muokkasin meinaan pensaiden alustan kuntoon; kitkin rikkaruohot, kaivoin viereisen kirsikkapuun juuriversot pois ja laitoin juurimaton estämään rikkaruohojen takaisin kasvun ja päälle vielä hieman haketta. Vaikka siinä vierähtikin tunti jos toinenkin, niin nyt oli kyllä kivaa, kun ei ollut sitä normaalia rikkaruohoviidakkoa puskaiden alla.

Laitoin tänä vuonna punaherukkapensaiden päälle myös rastasverkon tarpeeksi ajoissa. Punaherukoita tulikin nyt ennätysmäisen paljon, n. 6 litran verran kahdesta pensaasta. Viime vuoden saldo taisi olla reilu 2 litraa, joten parannus on aika hyvä. Mustaviinimarjojen päälle en laittanutkaan tuota verkkoa, kun luulin etteivät linnut ole niistä niin kiinnostuneita. En tiedä oliko asialla linnut vai vaikuttiko alkukesän kylmät kelit, mutta pensaiden marjoista tuhoutui jostain syystä suuri osa jo kukkavaiheessa.. Valkoherukoita sen sijaan tulee taas ihan kivasti, vaikka pensas kasvaakin kirsikkapuun juurella pimeydessä..

Punaherukat ovat mulle lapsuudesta tuttuja marjoja. Kykkiessäni tyttöjen kanssa punaherukkapensailla poimimassa marjoja kulhoon, palasivat lapsuuden muistot vahvasti mieleen. Kun olin pieni, äitini teki usein murotaikinapohjaista marjapiirakkaa, johon tuli kermaviilipäällinen. Piirakassa oli usein marjoina juuri punaherukoita, joskus myös puolukoita. Pensailla mieleni alkoi yhtäkkiä tehdä tuota piirakkaa. Samalla huomasin, etten ole itse tehnyt koskaan juuri sitä piirakkaa. Haluaisin myös lapsilleni tuollaisia samanlaisia ihania muistoja, jossa itsepoimitut marjat päätyvät poimimisen jälkeen johonkin ihanaan piirakkaan.

Ajatuksissa oli koittaa samaa ohjetta kuin omassa lapsuudessanikin, mutta en tapani mukaan malttanut pitää ohjetta täysin identtisenä, vaan lisäilin pohjaan hieman kaurahiutaleita ja tein siitä samalla hieman pehmeämmän laittamalla joukkoon myös maitoa. Olen tosi tyytyväinen noihin muutoksiin. Piirakkapohjasta tuli mukavan pehmoinen, hieman ehkä jopa höttöinen ja kaura maistui siinä mukavasti. Piirakka oli mielestäni tosi hyvää! Samalla kirpeää ja sopivasti makeaa. Seuraavalla (tai sitä seuraavalla) kerralla pitää kyllä koittaa sitä alkuperäisohjettakin.

Käytin pohjaan tummaa ruokosokeria ja se antoi lievän, hieman kinuskisen aromin. Sopi mielestäni hyvin piirakkaan. Sen sijasta voi toki käyttää ihan normaalia sokeriakin.

Punaherukkapiirakka kermaviilipäällisellä

n. 26 cm vuokaan

Pohja:

125 g voita tai leivinmargariinia

1 dl tummaa ruokosokeria (tai tavallista)
1 muna

1 dl kaurahiutaleita

1.5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

0.5 dl maitoa

Täyte:

n. 2.5-3 dl punaherukoita

1 prk (á 200g) kermaviiliä

1 rkl vaniljasokeria

0.5 dl tummaa ruokosokeria

1 muna

Ohje:

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Lisää kuivat aineet vuorotellen maidon kanssa kahdessa erässä. Sekoita vain sen verran, että aineet juuri ja juuri sekoittuvat. Levitä taikina kevyesti voidellut piirakka vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200 asteessa n. 10-12 minuuttia, kunnes pinta on kiinteytynyt sen verran, että marjat pysyvät sen päälle uppoamatta taikinan sisuksiin.

Tee tällä välin täyte sekoittamalla kermaviili, sokerit ja muna keskenään. Lisää esipaistetun pohjan päälle punaherukat ja levitä päälle kermaviiliseos. Paista piirakkaa 200 asteessa vielä n. 15-20 minuuttia, kunnes päällinen on kiinteytynyt. Anna piirakan jäähtyä. Nautiskele.

Vinkki:
* Jos kaipaat makeampaa makua, lisää kermaviilin joukkoon sulatettua valkosuklaata n. 75-100 g. Punaherukan kirpeys on voimakkaimmillaan, jos piirakan nauttii heti jäähdyttyään. Valkosuklaalisä sopisi piirakkaan varmaan todella hyvin tällaisissa "syödään heti"-tilanteissa. Vaikka maistuu hyvälle myös ilmankin. Seuraavana päivään mennessä maut tasoittuvat, ja happamuus laimenee ja piirakka on makeamman makuinen.

Pienenä vinkkinä mainittakoon, että kannattaa ottaa muutama komea terttu kokonaisena ja pakastaa sellaisenaan, niin niistä saa myöhemminkin vuoden aikana helposti nättejä koristeita kakun pinnalle. Itse tajusin tuon vasta siinä vaiheessa, kun olin jo perannut suurimman osan tertuista pakastuskuntoon. Ensi vuonna sitten uusi yritys :)

Rapeat kaurakeksit (munaton)

Aloin tekemään itse keksejä n. vuosi sitten, kun huomasin, että näin saa parempia kuin kaupasta ja juuri sellaisia mistä itse pitää. Eniten pidän sitkeiden suklaahippukeksien lisäksi kaurakekseistä. Ohjeita on tullut testattua jo läjäpäin ja halusin kokeilla jälleen hieman erilaisia kaurakeksejä kahvipöytään pari viikkoa sitten. Näistä tuli mukavan rapeita ja mukavasti murenevia keksejä.

Samasta taikinasta saa helposti erilaisia keksejä. Voi tehdä vaikka peruskeksin näköisiä pyöreitä ja paksuja keksejä tai sitten...

... hieman ohuempia pitkulaisia tikkuja.

Rapeat kaurakeksit

Koosta riippuen paksuja keksejä n. 25 kpl tai ohuempia n. 50 kpl

Aineet:

100 g huoneenlämpöistä voita

1 dl fariinisokeria

0.25 dl siirappia
2.5 dl kaurahiutaleita

1.5 dl vehnäjauhoja 

0.5 dl perunajauhoja

0.5 tl soodaa
0.5 tl suolaa

2 tl vaniljasokeria

Ohje:
 Vatkaa voi, sokeri ja siirappi vaahdoksi (n. 4-5 minuuttia). Sekoita loput aineet keskenään ja lisää joukkoon. Sekoita, älä vaivaa. Tee kaksi n 20 cm pituista ja halkaisijaltaa n. 4 senttiä olevaa pötköä, kääri ne kelmun sisään ja laita jääkaappiin n. 20-30 minuutiksi. Lämmitä tällä välin uuni 200 asteiseksi. Leikkaa kylmästä pötköstä n. 1 sentin paksuisia palasia ja laita pellille. Paista 200 asteessa n. 9-11 minuuttia, kunnes pinta alkaa saamaan väriä. 

Vinkki: 
* Keksit voivat halkeilla leikkausvaiheessa pahastikin. Siitä ei ole haittaa. Painele vain irronneet palat kevyesti yhteen ennen paistamista, niin uunista palat tarttuvat toisiinsa.

* Voit myös kaulita taikinan ohuehkoksi ja leikata siitä sopivan muotoisella (piparkakku)muotilla palasia. Muista lyhentää paistoaikaa, jos palat ovat kovin ohuita.

* Voit myös tehdä pitkänmallisia lastuja (kuten alla olevassa kuvassa) helposti. Painele taikina käsien avulla tai kaulitse noin puolen sentin paksuiseksi n. 5 x 25 cm kokoiseksi levyksi. Yhdestä annoksesta taikinaa tulee noin neljä sen kokoista levyä. Laita kaksi levyä yhdelle leivinpaperille. Paista 200 asteessa n. 6-8 minuuttia, kunnes pinta reunat ovat saaneet väriä. Leikkaa heti uunikuumina sopivan paksuisiksi paloiksi ja anna jäähtyä kokonaan ennen siirtelyä. 

Meillä tällaiset ohuet, pitkulaiset, rapeat palat tekivät lasten keskuudessa todella hyvin kauppansa.

Mutta nämä paksummatkin maistuivat ihan yhtä hyville.