Vaniljainen punaherukkapiirakka

Tämä tavallista viileämpi kesä taisi olla punaherukoiden kannalta tosi hyvä juttu. Ainakin herukoiden valtavasta koosta, määrästä ja kypsymistahdista päätellen. Meille tuli punaherukoita tänä vuonna kahdesta pensaastamme vissiin ennätysmäärä. Muistan kun neljä vuotta sitten salso oli tasan 6 marjaa ja seuraavana vuonna peräti 2 litraa. Suuren suuri parannus määrässä jo tuolloin. Nyt sain pakkaseen ainakin 5 litraa punaherukoita ja niiden lisäksi kolmeen punaherukkapiirakkaan hukkui yhteensä reilu litra marjoja. Lisäksi niitä tuli syötyä suoraan pensaasta melkoiset määrät. Kuopuskin veteli noita punaisia palluroita kaksin käsin suuhunsa koko sen ajan kun itse keräsin marjakulhoni täyteen :) Harmittavasti oltiin kuitenkin liian hieman hitaita poimijoita ja osa marjoista ehti kypsymään liikaa.. No mutta yhteensä niitä saatiin joka tapauksessa aika reilu määrä. Niin ja tänä vuonna palluroista tuli tosiaan ihan mahdottoman isoja. Suurimmat olivat peukalonpään kokoisia plutteja!

No mutta koska punaherukoita tuli paljon, pitihän niistä myös tehdä jotain. Kinuskisen punaherukkapiirakan ja Punoffee-piirakan jälkeen teki mieli yhdistää punaherukkaan jotain muuta kuin kinuskia. Kävin mielessäni läpi mansikan, valkosuklaan, jopa salmiakin. Lopulta voiton vei yksinkertainen vanilja. Huomasin nimittäin vanhassa Leivontaan-lehdessä vaniljaisen puolukkapiiran ohjeen. Koska herukat ovat puolukoiden tapaan happamia, ajattelin kokeilla niitä. Samalla ohje muokkaantui hieman (esim. voi vaihtui osaksi juoksevaan margariiniin, täytteeseen tuli vaniljasokerin sijasta sokeria ja vaniljajauhetta, ja täytteeseen tulevan voin ja maidon suhde muuttui maitovoittoisemmaksi). Niin ja laitoin punaherukoita suoraan raa'an taikinan päälle vähemmän kuin alkuperäisohjeessa oli, mutta lisäsin niitä vielä tuoreena kakun väliin..

Kakun taikina on hieman voi-sokerikakkumainen. Väliin tuli suht voimakkaan vaniljainen kostutusliemi. Itse kostutin epähuomiossa kakkua tasaisesti kaikkialta, kun parempi tapa olisi ollut kostuttaa reunoja enemmän kuin kosteampaa keskustaa. No mutta ensi kerralla sitten ;)

Kakku oli kostutusliemestä johtuen jo heti tuoreeltaan maisteltuna ihanan kostea ja mehevä. Ensimakuna tuli esille voimakas vanilja ja sen jälkeen suussa purskahtelivat tuoreet, kirpeähköt punaherukat. Hieman myöhemmin, maut olivat tasoittuneet eikä vanilja hyökännyt enää niin voimakkaana vaan ennemminki mukavan mietona. Vetäytymisen jälkeen myös makeudessa tapahtui muutos eli kakku oli selvästi makeampi kuin heti tuoreeltaan maisteltuna. Eli sokeria olisi voinut olla kostutusliemessä hieman vähemmänkin (laitoin 0.5 dl), ja toisaalta myös punaherukoita reippaammin (laitoin taikinan päälle vain 2.5 dl ja kakun väliin reilu 0.5 dl). Korjailin nuot muutokset suoraan ohjeeseen sellaisiksi, että lopputuloksen pitäisi olla vieläkin parempi kuin nyt. Mutta siis hyväähän tämä nytkin oli, nams!

Vaniljainen punaherukkapiirakka

n. 22 cm irtopohjavuokaan

Aineet:

3 munaa

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

50 g juoksevaa margariinia
1 dl vettä

n. 3 dl punaherukoita

Täyte:

75 g voita

1.25 dl maitoa

2.5 rkl sokeria

0.5 tl vaniljajauhetta

n. 1 dl punaherukoita

Koristeluun:

Tomusokeria

Punaherukoita

Ohje:

Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vehnäjauhot, leivinjauhe sekä juokseva margariini. Kiehauta vesi ja lisää joukkoon nopeasti vatkaten. Sekoita vain sen verran, että kaikki aineet ovat juuri ja juuri sekaisin. Kaada taikina voideltuun 22 cm irtopohjavuokaan.

Paista 180 asteessa n. 40-45 minuuttia, kunnes kakku tuntuu keskeltä kevyesti koitettuna kiinteältä, mutta pehmeältä. Anna kakun jäähtyä hetki ja poista vuoan reunat. Jäähdytä kokonaan.

 Kun kakku/piirakka on jäähtynyt, leikkaa se kahteen osaan. Sulata voi kattilassa. Lisää maito ja sokeri kattilaan ja keitä seosta pari minuuttia reilusti kiehuttaen. Sekoita joukkoon lopuksi vaniljajauhe.

Lusikoi vaniljalientä molempien puolikkaisen leikkuupinnoille. Ripottele hieman punaherukoita kakkulautasta vasten tulevan kostutetun pohjan pinnalle. Käännä toinen pohja päälle. Ripottele pinnalle hieman tomusokeria ja punaherukoita juuri ennen tarjoilua. Eli tähän tyyliin..

Vinkit:

* Voit käyttää täytteeseen sokerin ja vaniljajauheen sijasta pelkkää vaniljasokeria sokeria vastaavan määrän.

* Laita vaniljaista kostutuslientä enemmän kakkupohjien reunoille, sillä ne ovat paistamisen jälkeen keskustaa kuivammat.

Älyn hyvät suklaakeksit (Clintonin suklaakeksit, versio II)

Testailin jokin aika sitten Hillary Clintonin suklaakeksejä. Keksit olivat ihan ok, mutta niissä jäi pari pientä juttuja kalvamaan. Mielestäni keksitaikina olisi kaivannut joukkoon suolaa ja ehkä hiukan enemmän suklaata. Lisäksi kekseistä tuli jostain kumman syystä huomattavasti littanampia, kuin muissa blogeissa näkemäni herkkupalat olivat. Syytin littanuudesta isoja kaurahiutaleita, mutta koska en voinut olla varma niiden syyllisyydestä, päätin nyt testata asiaa ja käyttään niiden sijasta tavallisia kaurahiutaleita. Samalla lisäsin joukkoon suolaa. Ja myös lisää suklaata, sitähän ei voi olla koskaan liikaa, eihän? ;)

Samalla keksittiin lasten kanssa yhteistä kivaa tekemistä, sillä leivottiin keksit yhdessä. Tytöt etsivät kulhot ja tarvikkeet ja ottivat myös kolme leivinpeltiä esille. Tällä välin äiti teki taikinan. Sitten tytöt pääsivät lusikoimaan kokkareita pellille. Lopuksi äiti suoritti pienen lopputarkastuksen ja tasoitteli huomattavasti eri kokoiset keot edes suunnilleen samankokoisiksi. Ja eikun pellit uuniin ja pian olikin valmista.

Tässä juuri tätä tekstiä naputellessani mussutan keksejä ja ihmettelen, kuinka noinkin pienet erot voivat tehdä kekseistä totaalisen erilaisia! Siis nämähän ovat ihan JÄR-KYT-TÄ-VÄN hyviä! Voisin mussutella näitä vaikka kuinka, nam! Ja niin olen tainnut jo tehdäkin, ups!

Itse asiassa keksit taitavat makunsa puolesta taistella paremmuudesta yhdessä Subway-tyyppisten suklaahippukeksien kanssa, niin hyviä ovat. Toki rakenteessa eivät pärjää, mutta lähellä ollaan. Nämäkin ovat suussa sulavia, mehevän kosteita, mutta samanlainen Subway-keksien tyyppinen sitkeys puuttuu tai sitä on ainakin vähemmän. Tuo Subwayn keksejä muistuttavat ovat siis tällä hetkellä suklaahippukeksien parhaimmistoa.

Voi kääk! Nyt kun luin aineet-osion uudestaan, huomasin, etten laittanut kekseihin lainkaan alkuperäisohjeessa olevaa soodaa! Mutta eipä sitä huomannut, hienosti kohosivat siitä huolimatta. Tai ehkä sen takia. Sooda muistaakseni levittää keksejä. Ilmankos nämä olivatkin selvästi pulleampia kuin edelliset versiot. Noh, tekevälle sattuu :)

No niin. Eli nyt pullukampien keksien salaisuus taisikin jäädä vielä hieman epäselväksi. Oliko syy kaurahiutaleissa? Vai oliko se siinä, että unohdin soodan? Toisaalta yksi lukijani vinkkasi, että kun taikinan antaa tekeytyä jonkin aikaa jääkaapissa, ja hiutaleiden turvota, se auttaisi saamaan pullukampia keksejä. Itse en turvotellut taikinaa, mutta huomasin, että kahden viimeiden pellillisen keksit olivat pulleampia kuin ensimmäiseksi paistetun. Oliko syy kuitenkin turpoamisessa. Vai siinä, että kahden jälkimmäisen pellin keksejä jouduttiin hieman enemmän käpälöimään ja painelemaan, jolloin taikina oli tiiviimmässä muodossa ennen uuniin laittamista..? Littanuuden ja paksuuden todelliset syyt jäivät selvittämättä, mutta eipä haittaa. Näitä teen enemmän kuin mielelläni vielä uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uud.. ;)

Tarjoilin keksejä veljeni käydessä perheensä kanssa vierailulla ja ne tekivät sellaisen katoamistempun, että jouduin kaivamaan lisää keksejä tarjolle pariinkin otteeseen. Mokailustani huolimatta nämä olivat siis älyn hyviä. Suklaan ja kauran makuisia pehmeitä, todellisia herkkukeksejä! Siis ihan oikeasti, kokeile jos et usko! ;)

Älyn hyvät suklaakeksit
 

(40 - 50 kpl)

Aineet:
200 g voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1 1/4 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria

2 kananmunaa
3 2/3 dl vehnäjauhoja
4 3/4 dl kaurahiutaleita

 1 tl suolaa

200 g suklaata pilkottuna (laitoin 100 g tummaa suklaata, 100 g maitosuklaata) 

Ohje:
Vaahdota huoneenlämpöinen pehmeä voi ja sokerit keskenään vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmunat yksitellen. Sekoita keskenään vehnäjauhot, kaurahiutaleet ja suola. Sekoita kuivat aineet voi-sokerivaahtoon. Kääntele lopuksi pilkottu suklaa joukkoon varovasti. Lusikoi taikinasta pellille nokareita. Jätä nokareiden väliin hieman leviämisvaraa. Tarkemmat kuvalliset ohjeet löytyy aiempien keksien postauksen yhteydestä.

Paista 175 asteessa noin 8-10 minuuttia (omassa uunissani 10-11 minuuttia. Paistoin kunnes reunat saivat aavistuksen väriä). Anna keksien jäähtyä kunnolla ennen siirtämistä. 

Vinkit:

* Uuneissa on eroja, joten paistoaika riippuu pitkälti uunin tehoista.

* Suklaa kannattaa jättää hieman isommiksi (n. 0.5 cm x 1 cm) paloiksi, niin se ei sula kokonaan taikinan joukkoon vaan jää makupaloiksi.

Mansikka-trifle

Mokkapalakakkuun tekemästäni mehevästä suklaakakkupohjasta jäi hieman yli. Pöydällä pyöri rasiallinen tuoreita mansikoita ja pakkasessa oli jäätelöä, joten jälkkäriajatus oli valmis. Yleensä syön (tai syötän) nuo ylimääräiset kakkupohjanpalat sellaisenaan, mutta tällä kertaa ne päätyivät tähän herkulliseen trifleen. Tekemisessä ei montaa hetkeä mennyt, ja syömisessä taisi mennä vieläkin vähemmän. Voih, kuinka yksinkertainen annos voikin olla näin hyvää! :)

Suklaa, tuoreet mansikat ja vanilja on aina vain yhtä toimiva yhdistelmä, slurps.

Mansikka-suklaa-triffle

Aineet:

vaniljajäätelöä

vajaa litra mansikoita

mielettömän mehevää suklaakakkupohjaa

Ohje:
 Leikkaa vaniljajäätelöstä palasia. Lämmitä suklaakakkupohjaa hieman. Murustele sitä kulhon pohjalle. Nosta päälle vaniljajäätelön paloja ja mansikoita. Murustele lisää kakkupohjaa ja lisää jälleen jäätelöä ja mansikoita. Nauti samantein! :)

Mokkapala-kakku, Raita-koira

Veljenpoika täytti vuosia ja sai tapansa mukaan kakun. Tällä kertaa toiveena oli hänen Raita-nimiseen pehmoleluunsa (tai toisella nimellä "Pitkänakkiin") liittyvä kakku. Raita on siis pitkänmallinen, nakin muotoinen raidallinen mäyräkoira. Sain lempilelusta valokuvan, jonka perusteella muovasin tällaisen kakun :)

Sillä hetkellä, kun lupauduin kakun tekoon, en muistanut pääjääkaappimme olevan rikki. Tämän hetkinen varajääkaappimme on sen verran pieni, että sitä olisi pitänyt tyhjentää reippaasti, mikäli kakun olisi halunnut sinne. Pelko jääkaappisäilytyksestä kuitenkin haihtui, kun kuulin pojan ja hänen siskonsa lempimakuja olevan mokkapalat. Huoh! Ei siis välttämätöntä tarvetta jääkaapille, sillä mokkapalat säilyvät huoneenlämmössäkin yön yli :) Mokkapalojen kakkuosaan käytin Mielettömän mehevän suklaakakkupohjan ohjettani ja paistoin sen pellillä. Oih ja voih, kun siitä tuli pehmoinen, ihan täydellinen, höttöinen mokkapalapohja. Tätä pohjaa käytän jatkossakin mokkapaloihin, nam!!

Kuorrutuksen tein perusmokkapalaohjeeni lempparikuorrutusohjeella. Ja huh huh minkälaista suttaamista tuo kuorrutteen laittaminen oli. Sitähän oli joka paikassa! Kuorrute valui juuri sinne minne tahtoi, mutta ei sinne mihin itse tahdoin sen. Lopulta kunnon taistelun jälkeen sain sen pysymään pinnalla joten kuten. Ainoastaan tuo peräpää jäi ilman kuorrutetta. Nimittäin aina kun laitoin tuota mokkaseosta vähänkään sinne, se romahdutti osan peräpäästä pois.. No koska Raita ei olisi Raita ilman raitoja, kaulitsin päälle myös niitä valkosuklaamassasta ja Hopea toffee-karkeista tehdystä massasta. Ne peittivät osaltaan tuota ruskeaa pintaa. Toisaalta eikös tuollainen rösöinen pinta sovikin hyvin pehmolelukakun pinnaksi, se on vähän kuin karvaa? :)

Synttäripojan perheessä lopputulokseen oltiin kuitenkin kaikin puolin tyytyväisiä ja kakku muistutti esikuvaansa tarpeeksi. Ja sekös pääasia :)

Koiran mallinen mokkapala-kakku

Pohja:

1.66 kertainen annos Mielettömän mehevää suklaakakkupohjaa n. 40 x 30 cm syvälle uunipellille paisto 170 asteessa n. 20 minuuttia.

Kuorrutus:

75 g voita

3 tl espresso pikakahvijauhetta

3 rkl vettä

4.5 dl tomusokeria

3 rkl kaakaojauhetta

Muuta:

Banaanin makuisia suklaapatukoita häntään, jaloiksi ja kuonoon

Raidat oranssiksi värjättyä valkosuklaamassaa ja Hopea toffee-karkeista tehtyä massaa

Ohje:

Tee mielettömän mehevää suklaakakkupohja-taikina ja paista syvällä uunipellillä. Anna jäähtyä hetki.

Jaa pohjalevy kahteen yhtä suureen osaan. Nosta ensmäinen pala varovasti tarjoilulautaselle. Muotoile reunoja pyöreämmiksi. Nosta myös toinen pala päälle paistilastoja (ja apukäsiä) apuna käyttäen. Leikkaa kakun keskeltä pala pois, jotta saat siitä U:n mallisen. Muotoile päätä ja niskaa. Laita patukat hänniksi, jaloiksi ja kuonoon. Lisää hieman ylijäänyttä kakkupohjaa kuonon kohdalle ja muotoile valmiiksi. Alla näkyy hieman vaihekuvia kokoamisesta. (Huomaatko, kuinka pehmeän ja mehevän näköinen pohja oli. Eikä pelkästään näköinen, vaan myös tuntuinen ja makuinen ;) )

Tee kuorrute. Sulata kuorrutuksen rasva mikrossa. Sekoita joukkoon espressopikakahvijauhe sekä vesi. Lisää kaakaojauhe ja tomusokeri ja sekoita tasaiseksi massaksi. Levitä kuorrutus muotoillun kakun päälle ja reunoille. Anna kuorrutuksen jähmettyä.

Kaulitse valkosuklaamassa ohueksi levyksi ja leikkaa nauhoja kakun päälle. 

Ota kääreet pois Hopea toffee-karkeista ja laita mikron kestävään kulhoon. Lämmitä niitä mikrossa ihan vain muutama sekunti, kunnes palat ovat hieman lämmenneet. Muovaile ja painele toffeet yhteen klönttiin ja vaivaa toffeemassaa käsien välissä kunnes joukossa ei ole enää karkin palasia, vaan se on pehmeää massaa. Kaulitse toffeemassa ohueksi levyksi, leikkaa nauhoja ja aseta kakun päälle. 

Valmis.

PS. Laitan tämä tänne blogiin Täytekakut-kategorian alle, vaikka tämä onkin täytteetön kakku, niin löydän kakun tarvittaessa uudestaankin :)

Hääkakkuun neilikoita ja pikkukukkia

Sain kesäkuun puolella tiedustelun siitä, olisinko haluakas tekemään hääkakkuun koristeet. No tottahan toki olin :) Tekeminen vain meinasi tyssätä pitsireunaan, sillä minulla ei ole (vielä) sellaista muottia. Morsiammelle (ja ehkä sulhasellekin) riitti kuitenkin pelkät kukat. Toiveissa oli joko neilikoita tai pioneja. En ollut koskaan aiemmin tehnyt kumpaakaan, joten sain hyvän tilaisuuden testailla. Aloitin neilikoiden teolla. Testailin muutamaakin eri tapaa niiden tekemiseen. Lähetin valmiiden neilikoiden kuvat kukkien tilaajalle ja päädyimme kukkaan, jossa oli eniten "hörsöä" :)

Neilikoiden tekotyylejä on varmaan tsiljoonia. Tai ainakin todella paljon. Niitä varten on olemassa jopa muotteja, joilla otetaan erikokoisia röpelöreunaisia paloja, reunat ohennetaan ja sen jälkeen palat laitetaan päällekäin ja rypistetään. Mutta neilikoiden tekeminen onnistuu hienosti myös ilman muotteja. Neilikathan ovat reunoiltaan epämääräisen röpölöisiä, joten näiden teossa ei tarvitse olla turhan tarkka. "Sinne päin"-ote on ihan riittävä, eli tietynlaisesta epätarkkuudesta on tällä kertaa jopa hyötyä. Hetken päästä ohje omaan tapaani :)

Pikkukukiksi päätimme tehdä hortensian kukkia. Niitä tuli tehtyä "muutama" elikkä 20 per kakku eli yhteensä 120 pikkukukkaa. Huh, aika läjä. Ja kaupan päällisiksi laitoin mukaan vielä muutaman varakukan, jos vaikka posti sattuisi rikkomaan jokusen (sain morsiammelta myöhemmin viestin, ettei rikkonut, jee!). Mutta kun vauhtiin pääsi, niin niidenkin tekeminen sujui jouhevasti. Mukaan laitoin vielä muutaman varakukankin. En ottanut pikkukukkien tekemisestä kuvia, sillä tein ne muotilla eli ajattelin, ettei kuvista saisi tekotavasta irti tekstiä enempää. Muotilla teon jälkeen ohensin vielä terälehtiä pallomaisella työkakulla, laitoin foliokuppiin kuivumaan ja liimasin vielä helmen kunkin kukan keskelle syötävällä liimalla.

Pikkukukkia tuli kolmea eri kokoa, noin nelisenkymmentä kutakin.

Tässä ohje minun käyttämääni neilikoiden tekotapaan. Hyödynsin niihin tekemiseen sen hetken välineitä.

Neilikoiden teko-ohje

12 neilikkaan riittää n. 125 g sokerimassan + 150 g kaulintamassan sekoitus, koosta riippuen

Aineet:

sokerimassaa

kaulintamassaa

pastavärejä

Ohje:

Sekoita sokerimassaa ja kaulintamassaa keskenään. Hyvä sekoitussuhde on noin puolet ja puolet. Jos haluat värillisiä kukkia, sekoita joukkoon myös pieni tippa pastaväriä.

Neilikoihin käytin alla olevia välineitä. Tuo vaaleanpunainen kasa tuossa alareunassa on pinkillä värjätty sokerimassan ja kaulintamassan seos.

 

Ja näin etenin: Isompia kukkia varten, kaulitse massa ohueksi, n.60 cm pitkäksi nauhaksi (pienempiin kukkiin riittää n. 40 cm nauha). Ota röpelöreunamuotti ja tee sillä toiseen reunaan lovet (oikeassa yläreunassa oleva kuva). Mene muotilla reuna vielä uudestaan läpi ja tee toiset lovet edellisten väliin (kuvassa vasemmalla alhaalla). Tässä kohtaa reunasta tulee mahdollisimman röpelöisen. Käy tämän jälkeen reuna läpi simpukkatyökalulla ja ohenna sillä reunaa vetäen painalla kevyesti työkalua röpelön päälle ja vetämällä tämän jälkeen ylös ja ulospäin (kuvassa oikealla alhaalla).

 

Sivele muutama tippa vettä (siis ihan vain pienen pieni määrä) nauhan päälle. Ota oikeasta reunasta kiinni ja laita se mutkalle (kuten alla olevan kuvan oikeassa yläreunassa). Kerää nauhaa yhteen samalla nauhaa rypyttäen ja kääntäen neilikkaa oikealle aina hieman kunkin rypytyksen jälkeen (huh kun on hankala selittää!). Kun kaikki nauha on kerätty yhteen, paina kevyesti neilikan alaosasta, niin terälehdet leviävät ja neilikka pysyy paremmin kasassa.



Leikkaa vielä ylimääräinen pala alaosasta pois ja laita kuivumaan lautaselle tms. 



 Valmis!



 Onnea vielä kertaalleen viime viikonloppuna häitään viettäneelle parille! :D