Mansikka-raparperikakku

Tytöt kävivät tässä yksi päivä iloista kiljuen hakemassa mansikoita, punaherukoita ja vadelmia pihalta. Tai ovathan he aina innoissaan, kun marjat ovat kypsiä ja pääsevät poimimaan niitä joko omaan suuhun tai kulhoon. Tällä kertaa marjojenhakureissu kuitenkin aiheutti myös valtavan leivontainnostuksen. Sillä välin kun syötin poikaa, tytöt kaivoivat keittiön laatikosta leivontakirjoja esille ja valitsivat sieltä leivonnaisohjeita, joihin noita marjoja voisi käyttää. Leilan Pala kakkua-kirjasta löytyi yksi ohje, jonka jälkeen isompi tytöistä oli sitä mieltä, ettei muita ohjeita enää tarvitse katsoa. Ja tuo ohje oli raparperi-mansikkakakku. Eikun leipomaan, heti raparperin haun jälkeen.

Tytöt kaivoivat tarvikkeet esille ja alkoivat puuhiin. Nostin yleiskoneen esille ja autoin hieman mittojen kanssa. Myös raparperien pilkkomisessa kaivattiin apua, mutta vain alussa.

Mentiin miltei kokonaan alkuperäisohjeen mukaan, mutta vaniljasokeria humpsautettiin joukkoon enemmän, sillä onhan se hyvää :) Tai no alkuperäisohjeen lime vaihtui myös lennossa sitruunaan, sillä sitä sattui löytymään, mutta limeä ei. Hyvin sitruunakin sopi, vaikkei kovin paljon maistunutkaan. Ohjeessa oli myös mainittu vuoan korppujauhottaminen, mutta itse jätin sen väliin. Kakku irtosi nätisti kun vain voiteli vuoan. Käytössäni oli tosin silikoninen vuoka, joten en tiedä mahtaisiko kakku jäädä helpommin kiinni muunlaiseen vuokaan.. Jos epäilyttää kakun irtoaminen, kannattaa sen voitelun lisäksi myös (korppu)jauhottaa.

Kakku oli kahvikakkumainen. Melko tiivis, mutta kostea ja mehevä. Kakku oli kuin raparperi-mansikkapiirakka, jossa taikina ja marjat oli sekoitettu keskenään. Mietinkin, voiko tätä edes kakuksi kutsua, mutta muotonsa puolestahan tämä on selvä kakku, kahvikakku. Mansikat ja raparperit toivat kakkuun lisämehukkuutta ja itseasiassa niitä olisi voinut olla enemmänkin. Nyt niitä sattui tulemaan siellä täällä vastaan ja ne olivat juuri parhaimmat kohdat kakussa.

Raparperi-mansikkakakku

Kahvikakkuvuokaan

Aineet:

3 munaa

2.5 dl sokeria

2 rkl vaniljasokeria

50 g voita

1 dl maitoa

3.5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

n. 0.5 tl suolaa

1 sitruunan raastettu kuori

n. 2 rkl sitruunan mehua

Täyte:

2 dl tuoreita mansikoita

1 iso raparperin varsi

0.5 dl tomusokeria

1 rkl vehnäjauhoja

Ohje:

Aloita täytteen valmistelulla. Pilko mansikat ja raparperit valmiiksi. Jätä kulhoon odottamaan. Voitele kahvikakkuvuoka. Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. 

Vatkaa munat ja sokerit kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Sulata voi ja sekoita maito siihen. Lisää seos vaahtoon varovasti käännellen. Sekoita jauhoihin leivinjauhe sekä suola. Lisää jauhot siivilän läpi munavaahtoon ja kääntele nuolijalla sekaisin. Sekoita lopuksi joukkoon vielä sitruunan mehu sekä sitruunanraaste varovasti käännellen.

Sekoita eri kulhossa olevien mansikoiden ja raparpereiden joukkoon tomusokeria ja vehnäjauhot. Sekoita ne vielä taikinan joukkoon varovasti käännellen. Kaada taikina vuokaan. Paista n. 50 minuuttia tai kunnes kakku on kokonaan kypsä. Testaa kypsyys ohuella tikulla. Mikäli tikkuun ei tartu raakaa taikinaa, on kakku kypsä. Anna jäähtyä muutama minuutti vuoassa ja kippaa sen jälkeen lautaselle. Pidä vuoka päällä vielä jonkin aikaa, niin kosteus ei pääse suotta haihtumaan. Jäähdytä kokonaan ennen syömistä.

Vinkki:
* Paistoaika oli omassa uunissani selvästi Leilan alkuperäisohjetta pidempi. Leilan ohjeessa mainittiin n. 25-30 minuutin paistoaika, kun taas itselläni meni jopa 50 minuuttia, ennen kuin kakkuun tökätty tikku tuli puhtaana ulos. Uuneissa on kuitenkin eroja, joten kypsyys kannattaa tarkistaa tikulla heti kun pinta tuntuu koskettaessa suht kiinteältä. 

Tähän kakkuun hukattiin siis vain mansikoita ja raparpereita. Punaherukat ja vadelmat syötiin sellaisenaan, mutta uskoisin, että nekin olisivat sopineet tähän oikein mainiosti :)