Punaherukka-valkosuklaakääretorttu

Tytölläni oli nimpparit tässä vähän aikaa sitten ja sain nimppareita edeltävänä iltana päähän tehdä jonkin sortin kakun. Aikaa kakun tekoon oli tuo ilta eli korkeintaan parisen tuntia, joten tavallinen täytekakku ei tullut kyseeseen, vaan se piti olla jotain nopeatekoista. Käytin miettimiseen aikaa yli tunnin ja meinasin jo luovuttaa, kunnes päähäni pälkähti kääretorttu. Helppoa, nopeaa ja kelpasi mainiosti kakun sijasta syötäväksi. Ja tästä tuli vielä todella hyvääkin! Täytteeksi laitoin valkosuklaamousse ja punaherukoita. Herukoiden kirpeys taittoi todella mahtavasti valkosuklaamoussen makeutta. Aivan mahdottoman herkullista!

Kääretortun teossa oli hieman haasteitakin. Meinasin saada, ja taisin saadakin kääriksen käärimisestä lisää harmaita hiuksia. Olin tätä ennen elämäni aikana tehnyt kääretorttua ainoastaan kerran. Aiempi kääri oli lakka-valkosuklaakääretorttu. Tuolloin kääris kääriytyi todella nätisti ja luulin jo kääretorttujen teon olevan helppoa. Vaihdoin pohjan ohjetta, mutta nyt ei kaikki sujunutkaan aivan niin hyvin, vaan kääris repesi. Äh! Jo ennen leipomista olin etsinyt kääriksen tekovinkkejä Mimmin keittiö-blogista. Siellä kannattaa käydä tutustumassa, jos ihanat nippelitiedot kahvikakuista ja muista perusleivonnaisista kiinnostavat. Vinkkeinä kääriksen tekoon löysin sopivan paistoajan. Eli liikaa paistettu pohja kypsyy ja kuivuu ja tämän takia repeää helposti. Toisaalta, jos paistaa liian vähän aikaa, pohja jää raa'aksi. Helppoa, eikö? ;)

Muita hyviä kääretortun leipomiseen liittyviä vinkkejä oli muun muassa se, että pohja kannattaa kumota leivinliinan päälle. Se lähtee siitä helposti irti eikä tartu kuten joskus leivinpaperin kanssa voi käydä. Eikä leivinliinan päälle tarvita edes sokeria. Lisäksi pohja kannattaa heti paistamisen jälkeen peittää leivinliinalla, jotta kosteus ei haihdu ja pohja ei kuivu. Kuivunut pohja halkeilee helposti. Jipii, nyt on ratkottu tortun leivinpaperiin tarttuminen ja sokerimurujen siivousongelmat. Mutta se halkeaminen..

Googletuksen myötä löytyi tietoa, että myöskään jauhoja ei saa olla liikaa, sillä se taas aiheuttaa helposti kuivan pohjan, joka siis halkeilee helposti kääriessä. Tekemässäni lakka-valkosuklaakääretortun pohjassa oli jauhoja tätä ohjetta vähemmän ja se kääriytyikin todella nätisti. Joten ehkäpä salaisuus oli siinä..? Tämän tiedon kaivoin siis vasta kun olin tehnyt kääriksen.

Löysin netin syövereistä myös sellaista tietoa, että jos pohjan tekee pelkistä vehnäjauhoista, pohja kannattaa kääriä heti uunista ottamisen jälkeen löysästi rullalle ja antaa jäähtyä siinä ennen täyttämistä. Sen sijaan käyttää perunajauhoja, pohjan pitäisi jäähtyä täysin ennen täyttämistä ja käärimistä. Tässä ohjeessa on perunajauhoja ja pohja ehti jäähtymään kokonaan rullaamista, mutta halkeili silti. Tästä uskon halkeilun pääsyyn olevan liiallisessa jauhomäärässä. Korjasinkin suoraan ohjeeseen mieleisemmät jauhomäärät ja sulkeisiin miten itse tein.

No mutta repeämät onneksi saa peitettyä kermavaahdolla, eikä se haittaa makua. Tässä kääriksessä maut olivat täysin kohdillaan. Täyte oli aivan ihanan makuinen. Muistaakseni kaikki maistelijat kehuivat kääristä. Maistelijoita tosin ei ollut montaa, sillä kääris loppui hetkessä. Kirpeät punaherukat tasapainottivat suht makeaa moussea just sopivasti. Kammoni kääretortun mauttomuudesta ja kuivuudesta hävisi tällä tortulla todella tehokkaasti. Kääretortun lisäksi tuo täyte olisi tosi passeli myös täytekakun väliinkin ja vaikka pienellä liivatelisällä hyydykekakkuunkin.

Punaherukka-valkosuklaakääretorttu

Aineet:

4 munaa

1.5 dl sokeria

0.75 dl vehnäjauhoja (laitoin 1 dl)

0.5 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Täyte:

2.5 dl vatkattavaa vaniljakastiketta

250 g maustamatonta maitorahkaa

1/2 sitruunan raastettu kuori (voi halutessaan jättää pois)

100 g valkosuklaata

1-3 rkl sokeria

n. 2.5 dl punaherukoita

Koristeluun:

1.75 dl kuohukermaa
2 tl vaniljasokeria

Ja mm. punaherukan terttuja, mustaherukoita, mansikoita ym., sitruunamelissan lehtiä..

Ohje:

Tee pohja. Vaahdota munat ja sokeri paksuksi, vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää vaahtoon siivilän läpi samalla varovaisesti sekoittaen. Levitä taikina kevyesti voidellulle leivinpaperille uunipellille.

Paista 200 asteessa n. 8-10 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä ja tuntuu kiinteältä, mutta pehmeältä. Paista pohjaa vain sen verran, että se on juuri ja juuri kypsä, ettei se kuivu suotta. Kumoa kypsä kuuma pohja samantein leivinliinan päälle. Jätä paperi päälle ja anna jäähtyä kokonaan. Irrota leivinpaperi pohjan jäähdyttyä. Leikkaa myös mahdolliset kuivat sivureunat pois.

Pohja on ohut, joten se jäähtyy nopeasti. Voit aloittaa täytteen teon sillä aikaa kun pohja jäähtyy. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Lisää maitorahka ja sitruunan raastettu kuori. Sulata valkosuklaa ja kaada joukkoon voimakkaasti koko ajan voimakkaasti vatkaten. Maista. Lisää makusi mukaan tarvittaessa lisää sokeria. Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle. Ripottele päälle punaherukoita. Pohja näyttää sillon jokakuinkin tältä.

Kääri rullalle pitemmältä sivulta aloittamalla. Aloita napakasti ja kääri loppu rulla pyyhkeen avulla. Jätä sauma rullan alle. Leikkaa rullan epäsiistit päät pois. Nosta rulla varovasti tarjoilulautaselle. (Itse jouduin pätkäsemään rullasta reilusti pois liian pienen tarjoilulautasen takia. Mikäs siinä, oli kiva päästä maistelemaan reunapaloja samantein, oli tosi tosi hyvää!). Jos täyte on kovin löysää ja siirtäminen hankalaa, nosta rulla jääkaappiin hetkeksi ennen siirtämistä. 

Laita täytetty rulla jääkaappiin jähmettymään ja vetäytymään hetkeksi. Jos tortun päät ovat epäsiistin, tasoittele niitä vielä hieman sen jälkeen kun täyte ei ole enää löysää. Kuorruta vaniljasokerilla maustetulla kermavaahdolla ja koristele haluamallasi tavalla.

Vinkki:

* Jos kääretorttupohja ei meinaa irrota leivinpaperista, sivele paperia kylmällä vedellä.
* Kääretortun voi nauttia joko heti pian kokoamisen jälkeen tai vasta myöhemmin. Täytettä on sen verran paljon, että torttu ei tunnu kuivalta tuoreeltakaan. Halutessaan tortun pintaa voi kuitenkin hieman kostutella varovasti esim. maidolla tai mehulla. Jos tortun syö vasta myöhemmin, ei kostututusta tarvita.

Lisäsin ensimmäisten kuvien jälkeen tortun päälle vielä muutaman mustaherukat koristeeksi. En osannut päättää kummat kuvat (mustaherukattomat vai -herukalliset) laittaisin blogiin, joten laitoin molemmat.

Tämä oli kyllä niin hyvää! Kuvia katsoessa alkaa tehdä mieli lisää ;D