Kaulittava valkosuklaamassa II (glukoosisiirapista)

Laitoin kuopuksemme 1-vuotiskakun päälle valkosuklaamassaa, jossa käytin glukoosisiirappia. Lupasin pistää ohjeen kommentteineen tänne. Tässä se tulee.

Olen siis aiemmin käyttänyt valkosuklaamassan teossa vaaleaa siirappia, mutta kuopuksen synttärikakkuun halusin testata glukoosisiirappia. Tein massan samalla tavalla kuin ennenkin, mutta ensimmäinen erä meni suoraan roskiin. Seuraavalla kerralla muutin hieman työstötapaa ja toinen erä onnistuikin hyvin.

Suurin ero massojen käsittelyssä on se, että tätä massaa ei saa aineiden sekoittamisvaiheessa vaivata yhtään enempää kuin on tarpeen aineiden sekoittamisen kannalta, vaan massan on hyvä antaa levätä ennen vaivaamista. Suurimpana etuna verrattuna vaaleaa siirappia sisältävään massaan (jonka ohje löytyy täältä) on se, että tämä kuorrute on nopeammin valmis käytettäväksi. Eli jos on kiire, niin kannattaa ehdottomasti tehdä kuorrute glukoosisiirapista. Tätäkään ei tietenkään ehdi valmistamaan minuuttien varoitusajalla, mutta itselläni ainakin massa tuntui olevan valmis parin, kolmen tunnin kuluttua.

Kokosin tähän pienimuotoisen listan havaitsemistani hyvistä ja huonoista puolista.

Plussat ja miinukset:

+ Massa on nopeammin käytettävissä kuin vaaleaa siirappiin tehty eli jos on kiire, kannattaa tehdä tämä

+ Mikäli vaivaa vahingossa liikaa ja neste alkaa erottua, saa massan mahdollisesti pelastettua lisäämällä äkkiä hieman tomusokeria ja lopettamalla vaivaaminen samantein.

+ Massa oli miellyttävä työstää

+ Maku ei omasta mielestäni ollut aivan niin makea kuin siirappiin tehty massa 

+ On hieman vaaleampaa (= ei niin kellertävää) kuin vaaleaan siirappiin tehty --> helpommin värjättävissä

- Tätä massaa ei kannata sekoittamisvaiheessa (alussa) vaivata samalla tavalla kuin siirappiin tehtyä massaa. Vaivaaminen tehdään vasta kun massa on jämähtänyt eli n.parin kolmen tunnin päästä.

- Glukoosisiirappi on kalliimpaa kuin vaalea siirappi

- Kuorrutteen pinta alkoi testikakussa hikoilla todella voimakkaasti seuraavana päivänä, vaikka en ruiskuttanut pinnalle kimallespraytakaan (sivelin vain hieman kimallejauhetta). Toisena päivänä pinta olikin jo täysin märkä. Eli tämän hetkisen kokemuksen perusteella tämä massa reagoi vielä voimakkaammin kosteuteen.

Muut huomiot ovat samoja kuin massan I kohdallakin:

Massalla vuorattu kakku kannattaa säilyttää jääkaapissa ilman kupua, sillä muuten pintaan tulee helposti hikikarpaloita. Massa ei mielestäni päästä kosteutta suoraan läpi, vaan kerää sen ympäriltään. Sen takia kuvuttomana säilyttäminen on tärkeää.

Kimallesprayn käyttö kuorrutteen päällä lisää kosteuden kerääntymistä kakun pinnalle, jo melko pian sprayn laittamisen jälkeen. Sprayaus kannattaa siis tehdä mahdollisimman lähellä tarjoiluajankohtaa ja pitää määrät pieninä. Pintakosteus usein ilman sprayta alkaa yleensä kertyä vasta seuraavana päivänä, mutta kakun kuorruttaminen on toki muutenkin hyvä tehdä viime hetkillä, mikäli aikataulu sen sallii.

Valkosuklaata on hyvä varata 18 cm kakun vuoraamiseen ainakin n. 200g (massaa yhteensä n.450g). Isompaa n. 24 cm kakkua varten tarvitaan n. 350-400 g valkosuklaata (valkosuklaamassaa yhteensä n. 750-900 g). Määrät riippuvat toki kakun korkeudesta ja siitä, kuinka paksuksi massan kaulitsee. Sopiva paksuus on n. 2.5-3 mm, niin massan saa laitettua nätisti myös reunoilta.

Valkosuklaamassa on siis todella helppo tehdä, mukava työstää, maultaan ihanaa! Massan tekeminen kannattaa aloittaa viimeistään edellisenä päivänä, niin se ehtii vetäytyä kaikessa rauhassa ennen käyttöä. Mikäli massa tuntuu käsiteltäessä liian löysältä ja siitä alkaa erottua rasvaa, niin joukkoon kannattaa samantein sekoittaa tomusokeria, lopettaa massan työstäminen ja laittaa se jääkaappiin. Massan käsitteleminen kuumassa (esim. helteellä) saattaa vaatia hieman enemmän tomusokeria, mitä ohjeessa lukee. Mutta ohje on siis tässä:

Valkosuklaamassa II

Aineet:

200 g valkosuklaata

1 dl glukoosisiirappia

2 dl tomusokeria

(pastavärejä, Wiltonin valkaisuainetta...)

Ohje:

Sulata suklaa varovasti mikrossa välillä sekoittaen. Sekoita glukoosisiirappi suklaasulan joukkoon. Kun siirappi sekoitettu kunnolla, lisää tomusokeri kunnolla sekoittaen. Mikäli massasta alkaa tässä vaiheessa erottua rasvaa, lisää joukkoon hieman tomusokeria. Tee massasta pallo, ripottele kulhon pohjalle tomusokeria, laita massapallo sen päälle ja kelmu massan päälle löysästi. Tomusokeri estää massan jämähtämisen kulhoon kiinni. Anna valkosuklaamassan olla huoneenlämmössä muutama tunti tai seuraavaan päivään.

Kun massa on suht kovaa, voi sitä alkaa työstämään. Lisää väriainetta jo tässä vaiheessa. Vaivaa massaa tomusokeroidulla alustalla niin kuin vaivaisit pullataikinaa, kunnes massa alkaa pehmetä ja hyvin muovailtavissa. Tee massasta esim. suklaaruusuja tai kauli kakun päälle.

Vinkit:

* Jos kuorrutat kakun valkosuklaamassalla, kakun pinnalla on hyvä olla jotain tarttumapintana. Itse levitän yleensä kakun päälle täyttövaiheessa ohuen kerroksen kakun täytettä tarttumapinnaksi. Kakun reunoille en lisää mitään, sillä yleensä kakun täytettä on siellä sen verran, että massa pysyy sen avulla hyvin paikoillaan. Jos kakun pinta on paljas (=pelkkä kakkupohja), sivele pinnalle ohut kerros vaikka kermavaahtoa tai kreemiä tarttumapinnaksi. 

* Massalla vuorattu kakku leikkaantuu hyvin. Vaikka massa on kovettuu hieman jääkaapissa, se on enemmänkin elastista kuin lohkeilevan kovaa. 

 Tärkein vinkki on ehkä tämä: 

Aina jos massa menee liian löysäksi ja siitä alkaa erottua rasvaa, sekoita joukkoon äkkiä tomusokeria ja lopeta massan käsittely välittömästi sen jälkeen. Anna massa vetäytyä rauhassa muutama tunti (vaikka jääkaapissa), niin saat sen luultavammin pelastettua. Pilalle menneen massan näkee siitä, että joukossa on kovia rasvapallon näköisiä kökkäreitä, jotka eivät sula enää vaivatessa ja silloin sitä ei pysty enää pelastamaan. Näistä varoitteluista huolimatta, kannattaa ihmeessä koittaa tätä ihanaa massaa, sillä oman kokemuksen mukaan onnistuminen on 50-kertaa todennäköisempaa kuin epäonnistuminen! :)

Ja vielä yksi vinkki :)

 Ja jos massasta erottuu rasvaa ja se on täynnä kovia rasvapalloja, niin ei kannata vieläkään luovuttaa. Pilalle menneen massan pelastusvinkkejä voit lukea tämän pesukonekakku-postauksen loppupuolelta.