Yleensä suositellaan, että valkuaiset erotellaan 48 h ennen ja annetaan olla huoneenlämmössä kelmun alla. Itse en ole havainnut macaroneissa eroja siinä, onko ne eroteltu tuntia vai kahta vuorokautta aiemmin. Ehkä erottamisella ei ole väliä, jos käyttää "vanhoja" munia, kuten minä?
Testailin
erilaisia macaron-ohjeita n. vuosi sitten. Ulkoisesti kuoret
onnistuivat miltei millä tahansa ohjeella, mutta sisäisesti ne eivät
olleet kunnossa, vaan olivat aina onttoja. Niin kävi myös tällä kertaa, kuten alla olevan kuvan ylimmästä macaronista näkyy..
Ja mitäs kaikkea olenkaan koittanut saadakseni täydellisiä macaron-leivoksia..? Paistanut matalammassa
lämmössä, ja korkeammassa, ala- ja keskitasolla. Hieman vähemmän aikaa ja välillä
enemmän, kunnes macaronit ovat saaneet väriä pintaansa. Pari kertaa olen
aloittanut paistamisen kuumassa uunissa ja laskenut loppupuolella lämpötilaa. Aina vaan ongelmana sama onttous. Myös valkuaisvaahdon vatkaamisaika- tai
nopeus on tullut testattua. Suht löysästä valkuaisvaahdosta ei
muodostunut uunissa edes jalkaa.. Testejä on tullut tuli siis tehtyä vaikka kuinka, mutta
ei, en onnistunut ratkaisemaan ongelmaa. Jotenkin vaikuttaa siltä, että
macaron ei ehdi kypsyä sisältä kunnolla, joten ehkä italialainen marenki (jossa valkuaisvaahtoon lisätään kuumaa sokerilientä)
olisi omaan keittiööni sopivin keino täydellisten macaronien
aikaansaamiseksi. Mutta tällä kertaa mentiin vielä kerran tällä
ohjeella. Ulkoisesti näistä tuli mielestäni aika nättejä pinnalla olevaa röpelöisyyttä lukuunottamatta. Ja sekin johtunee vain siitä, etten jaksanut laiskuudessani siivilöidä mantelijauhetta moneen kertaan.. Sisältä siis nämäkin olivat hienoisesti onttoja. Hyvänmakuisia toki tälläkin kertaa. Varsinkin tuon Lemon Curdin
kanssa, joka tuo mukavaa pirtsakkuutta muuten niin äklömakeeseen
macaron-leivokseen! Ja päältä rapeita ja sisältä pehmeän sitkeitä!
Macaron-leivokset
n. 40 puolikasta = 20 kokonaista macaron-leivosta
Aineet:Macaron-leivokset
n. 40 puolikasta = 20 kokonaista macaron-leivosta
95 g =3 keskikokoista kananmunan valkuaista
muutama tippa valkoviinietikkaa
30 g (=0.35 dl)
sokeria
200 g tomusokeria
110 g
mantelijauhetta
pastavärejä
Täyte:
Esim. Lemon Curdia tai vadelmasosetta
Ohje:
Täyte:
Esim. Lemon Curdia tai vadelmasosetta
Ohje:
Ota munat huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Erottele valkuaiset keltuaisista.
Vatkaa valkuaisia
hetki pienellä teholla, kunnes ne alkavat vaahtoutua. Ala vatkata hieman voimakkaammin ja lisää puolet sokerista sekä muutama tippa etikkaa. Lisää loppu sokeri vähitellen pienissä
erissä. Jatka vatkausta keskiteholla,
kunnes vaahto on kovahko. Älä kuitenkaan vatkaa vaahtoa niin kovaksi, että se alkaa lohkeilla. Sopiva vaahdon koostomus on kiinteää, paksua, mutta pehmeää. Jos haluat värjätä taikinan, lisää väri tässä vaiheessa ja vatkaa se joukkoon keskiteholla
jatkaen.
Lisää siivilöity
tomusokeri-mantelijauhe-seos kahdessa erässä käännellen. Sekoita
aluksi voimakkaasti, kunnes kaikki on sekaisin. Varo sekoittamasta liikaa. Taikina on sopivaa,
kun siihen tehty viilto häviää lähes kokonaan 10 sekunnissa. Jos taikina on liian paksua, sekoita hieman lisää ja testaa viillon häviäminen uudestaan. Heti kun viilto häviää, seos on valmis. Älä vain sekoita enempää tämän jälkeen. Lusikoi taikinamassa pursotuspussiin, jossa on pyöreä n. 11 mm kokoinen tylla. Voit pursotuspussin sijasta käyttää myös esim. pakastepussia, jonka kärkeen leikkaat pienen reiän.
Pursota pellille
sopivan kokoisia ympyröitä (n. 2 cm) ja kopauta peltiä pöytään muutama kerta, niin saat ilmakuplat pois.
Anna levätä n. 30 min.-45 h. Koita pintaa kevyesti sormella. Kun pinta on kovettunut, eikä sormeen tartu enää taikinaa, aloita paistaminen. Paista
uunissa 140 asteessa keskitasolla n. 15-20 min. Koita kevyesti painamalla, että kanta ja kansi ovat kiinnittyneet
toisiinsa, silloin on valmista.
Vinkit:
* Kuoret voi myös pakastaa!
* Nauti macaronit mielellään vasta seuraavana päivänä täytöstä. Näin ne ehtinyt tarpeeksi pehmetä sisältä, mutta kuori pysyy vielä rapeana.
* Kuoren väliin sopii mielestäni parhaiten raikkaat maut, kuten vaikka sitruunakreemi tai vadelmapyre. Kuoret ovat itsessään jo hyvinkin makeita, joten kokonaisuudesta tulee usein äklömakea, mikäli täyte on esim. hilloa.
Vinkit:
* Kuoret voi myös pakastaa!
* Nauti macaronit mielellään vasta seuraavana päivänä täytöstä. Näin ne ehtinyt tarpeeksi pehmetä sisältä, mutta kuori pysyy vielä rapeana.
* Kuoren väliin sopii mielestäni parhaiten raikkaat maut, kuten vaikka sitruunakreemi tai vadelmapyre. Kuoret ovat itsessään jo hyvinkin makeita, joten kokonaisuudesta tulee usein äklömakea, mikäli täyte on esim. hilloa.
Vau, tosi hienoja! Itse olen tehnyt pari kertaa Linda Lomelinon ohjeella ja sillä on onnistunut ihan hyvin.
VastaaPoistaKiitos Katri :) Ehkä mäkin joskus koitan tuota Lindan ohjetta. Nopeasti katottuna näytti melko samalta kuin tämä. Ja sitä italialaista marenkia pitää myös joskus koittaa :)
PoistaKauniita, vielä en ole uskaltanut noita kokeilemaan.Ihastelen vain muiden tekemiä :)
VastaaPoistaKiitoksia :) Eivät nämä niin vaikeita ole mitä mainostetaan, joten hyvin uskaltaa koittaa ;) Mäkin olen onnistunut paria kertaa lukuunottamatta ja näitä on tullut tehtyä toooodella monta kertaa. Ellei näissä sitten lasketa täydelliseksi epäonnistumiseksi tuota pientä onttoutta.. Mutta ainakin ulkoisesti ovat siis olleet tällaisia. Eli uskaltaa koittaa kyllä :)
PoistaItsellä on aina onnistunut, vaikka tämmönen nuori pikkuleipuri oon;) (11 vuotta) Kyllä ne kaikilla onnistuu jos yrittää tarpeeksi pitkään ja ei anna periksi!
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta :) Mä oon jo menettänyt toivoni täydellisten macaronien metsästyksessä. Pidän näitä nyt tarpeeksi täydellisinä, sillä tuota onttoutta ei syödessä juurikaan huomaa, ellei ala vartavasten kuoria näitä :) Mä uskon kaikkien noiden testausten jälkeen, että mun uuni on se pääsyypääm sillä se toimii muutenkin miten sattuu ja macaroneissahan paistolämpötila ja aika ovat todella tärkeitä. Sitä italialaista marenkia tosin pitää vielä koittaa, josko sillä vihdoin saisi aikaan ne ihan oikeasti täydelliset versiot :)
PoistaUpeita! Usein olemme omille leipomuksille ja töille mille tahansa liian kriittisiä ja aivan turhaan.
VastaaPoistaItalialaisella marengilla mielestäni onnistuu helpoiten, ranskalainen on haastavin.
Kiitos :) Ulkoisesti olen itsekin näihin tyytyväinen! Eikä tuota onttouttakaan huomaa syödessä, varsinkin jos täyte on ehtinyt hieman pehmittämään leivosta.. Se italialainen on tuossa kokeilulistalla odottamassa vuoroaan :)
Poista